Elämää ilman valtion opintotukia

50 vuotta 2012 kultahääpäivänä

 
Elämää ilman valtion opintotukia
Tänään 66. hääpäivänämme palaavat ajatukset aikaan, jolloin vihkimisen jälkeen asetuimme asumaan vuokralle Ullanlinnankatu 1:n yksiöön. Samassa portaikossa asui Tove, joka tapasi ystäväänsä Tuulikkia käymällä vintin kautta toiseen rappuun.
Itse olin pultannut yhteen kaksi hetekaa, jotka toimivat päivällä sohvana ja yöllä parivuoteena. Annu oli jo päässyt opiskelemaan hammaslääketieteelliseen ja itse Yhdyspankin Hakaniemen konttorin harjoittelijaksi. Varattomina emme voineet ajatellakaan, että  olisin samanaikaisesti voinut aloittaa opintojani. Annun opintolainojen saamiseksi kävimme kumartelemassa varakkaille sukulaisille, joista sitten joku hyödynsi riskinottoaan takaajana hoidattamalla hammaskalustonsa Annulla hänen toimiessaan kouluhammaslääkärinä Kurikassa. Vanhempani myivät Evijärven Ankkurisaaren mökkeineen avustuksena meidän taloudellisiin vaikeuksiimme.
Kuuluin Yhdyspankin kamerakerhoon, josta lainaamallani laadukkaalla Paillard Bolex 8mm:n kaitafimikameralla otettuja filmejä on säilynyt digitoituina katseltavana. Keittiökomerossa saatoin kehitellä ja suurentaa mustavalkoisia valokuvia Terijoelta, ajalta ennen sotia.
Lauluharjoittelua koetin myös ylläpitää käymällä laulutunneilla Matti Lehtisen Kalevankadun asunnossa. Hänen opetusmetodinaan oli kurkun röörien avaaminen naksuttamalla korvan tärykalvoja kurkunpään liikuttelulla, siten että Eystakin putket avautuisivat. Monet hänen entisistä oppilaistaan ovat tunnistettavissa tästä tavasta sijoittaa äänensä.
Lisätuloja sain myös käymällä aamuvarhain Eteläsataman nimenhuudossa  tullakseni valituksi lastaukseen sen päivän ajaksi. Nurmisen varustamon tsuppariksi onnistuin pääsemään, koska minulla oli ajokortti, joten saatoin kuljettaa lähetyksiä pyörän lisäksi Pobedalla. Lähettijoukossamme oli myös Jukka Sipilä (Käpy selän alla).
Iisakki-sedältä, Vaarilta ja Miila-kummilta häälahjaksi saamiamme hopeita veimme panttilainakonttoriin, jotta saimme savustettuja sianluita maukkaaseen soppaan.
Noilla häälahjalusikoilla söimme tänä aamuna “makeaa soppaa”, sekahedelmäkeittoa.

Håll dig färdig

 




”Håll dig färdig”
Itsenäisyyspäivän kynnyksellä palaa joka vuosi mieleeni talvi 1967, jolloin olimme muuttaneet Anjalaan ja sain kutsun laulaa kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Aikaa ei ollut harjoitella mitään uutta ja valinnan täytyi kohdistua tilaisuuteen sopivaan lauluun. Sibeliusta siis ja valitsin kohtalokkaasti ”Kom nu hit, död”. Annun isä, Eero rovasti oli kuollut ensimmäiseen infarktiinsa vain kolmea viikkoa aiemmin lähtiessään kiivaasti kävelemään isopappilasta kirkolle. Syksyllä hän oli jäähyväisinä saanut Haminassa vastaanottaa Säkkijärven siirtolaisseurakunnan laulutervehdyksenä:  ”Eipä koskaan Herran kansa ainiaaksi erkane”.

Päivää ennen juhlaa eli 5.päivänä joulukuuta sain puhelinsoiton äidiltäni: ”Isä on kuollut”. Hän oli nukkunut pois keinutuolissa istuessaan, sairastamatta päivääkään.

”Mång trogen har dött, men ingen dock,
så värdig” Laulun sanat Carl August Hagberg

https://youtu.be/Y9g4LYzQB4k

Molempien isät olivat olleet perusterveitä ja eläkevuodet vielä saavuttamatta ja edessäpäin.

 

Oman sotamme muistoja

 Oman sotamme muistoja
Kolmekymmentäluvun alkupuolella syntyneet pojat, varsinkin sellaiset, jotka olivat joutuneet jättämään synnyinsijansa sodan vuoksi, valmistautuivat alitajuisesti sotatoimiin. Heitä tavallaan myös yhteiskunta siihen valmisti houkuttelemalla partiokoulutukseen, jonka katsotaan olleen partioliikkeen perustajan,Robert Baden-Powell`in tarkoituskin.
Houkutus veti, koska harrastusmahdollisuuksia ei Kauhavalla juuri ollut. Urheilukenttä veti niitä, jotka tunsivat olevansa lahjakkaita juoksussa tai kenttälajeissa. Omin käsin tekeminen oli lahjakkuuden muoto, josta erityisesti muistan luokkatoverini Peltokankaan Pentin. Hän oli ollut mukana jo 40-luvulla rakentamassa ja lentämässä Harakkaa, alkeellista liitokonetta, jota hinasi mallia 14 avoauto MB ja myöhemmin sen moottori hinausvaijerin avulla.
Elokuvateattereiden Kolmion ja Aulan valvomosta saattoi saada katkenneita syttymisherkkiä filminpätkiä, joita tungettiin lasipulloon ja nurkan takaa suunnattiin auringon hehku sädepisteellä filmiin, joka räjäytti pullon pirstaleiksi. Apteekista ostettiin happiatomeja vapauttavia tulikukkaa ja rikkiä ja tungettiin polkupyörän pumppuun ja taottiin sytytyslangalla varustettuna umpeen. Luokkatoverini Mauno, Kosolan koulusta sai tällä tavoin surmansa räjähdyksen repiessä hänen mahansa. Sodan julmuus turrutti poikien mielen purkautumaan  pikkulintujen tappamiseen kumiritsoilla varsinkin Kauhavan aseman rehevien lehtipuiden oksistosta. Tarvitsi vain löytää pyörän kumirengas, nahkpalanen ja pajuhaarukka aseen valmistukseen.
Kuolema oli tullut lähelle toistakin kautta. Oma pikkuveljeni Lauri oli vain kahden vuoden ikäinen, kun lääninsairaalassa 80 vuotta sitten, vuonna 42 piittaamaton kirurgi von Essen jätti hänet kuolemaan (Intussusception). Vastuuntuntoiset kirurgit olivat sotasairaaloissa haavoittuneita hoitamassa.
Aktiivisimmat pojat löysivät tekemistä haalimalla käytettyjä tavaroita ja askaroimalla niistä käyttökelpoisia. Käytettyinä hankkimiamme nuorisopyöriä kilpapyörän soikene satuloineen ja käyrine ohjaussarvineen kunnostimme käyttöömme. Itävaltalaisia Sachs-moottoreita pykättiin apumoottoreiksi polkupyöriin. Poljettavat kilpa-auton näköiseksi vanerisin kuorin muovatut kinnerit sekä rättikanootit olivat harrastuskohteitamme.
Nuo lapsuusvuosien rankat kokemukset karaisivat asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja löytämään ratkaisuja poikkeustilanteissa.

Elämää kaavoihin kangistumatta

 

”Ookko huomannu,että me ollaan hirviän
vanahoja”. aloïtti Pena, Pentti Peltokangas puhelimessa viime aikoina.
Olimme kulkeneet yhtä jalkaa Kauhavan kuusiluokkaisessa yhteiskoulussa, tarkoitan molempien käyneen tuplasti peräti kolme luokkaa, tulimme kuitenkin samana vuonna ylioppilaaksi, Pentti pani senkin paremmaksi selviämällä vasta syksyn kirjoituksista.
Tämä perusteellinen koulunkäyntimme mahdollisti sen, että molemmat ajokortillisina pystyimme kuskaamaan rehtoriamme Paavo, Elias, Samuli Eloa sekä maanmittausinsinööri Veikko Pihlajamäkeä heidän yhteisillä matkoillaan Seinäjoelle ja Vaasaan. Tämä huolimatta siitä, että molemmat olivat ihmeen kauppaa saaneet hankituksi upouudet siniharmaat länsiautot, Peugeot 203-merkkiset. Herjaavissa penkinpainajaiskemuissa ja myös opettajanhuoneen oven edessä lauloimme ”Elo kurveissa oikaise, ei”.
Samana vuonna käytti Pena moottoripyörän ensikatsastuksessa Seinäjoen katsastusinsinööri Vaajakoskella. Tämä kysyi ”Mikä on pyörän merkki ja valmistaja”,  ”ei sillä ole merkkiä, olen sen itse tehnyt”, oli Penan vastaus. ”Ei moottoripyörää voi itse tehdä, ulos”, vastasi Vaajakoski. Kerran sain olla seuraamassa hänen kilpa-ajoaan Kauhajolla, hänen itsensä  virittämällä Jap-pyörällä. Hänen merkittävä työuransa oli kuitenkin Tapiolan liikenneturvallisuudesta vastaavana päällikkönä.
Koulumenestys oli ollut pakkopullaa, joka ohjasi siinä vaiheessa uravalintojamme, muttei estänyt elämästä rikasta elämää eikä nauttimista sen  monipuolisuudesta.

Puhelimeen sain automaatilta vastauksen viikon ajan, ”puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä”.
Sain vahvistuksen pelollani soittaessani Penan vaimolle, Ritvalle. ”Pentti oli nukkunut pois viikko sitten”.

Talvet Portugalissa veroilla kikkailematta

 

Tyttäremme Tuuli latasi isän päivän lahjana muiston Portugalista. Vietimme 20 perättäistä vuotta talvet Algarvessa. Luonnon antimet, yrtit, hedelmät, kukat ja metsän sienet tekivät talvien harrastuksista elämyksiä, täynnä rikkauksia, kun vielä erilaisille harrastuksillemme alkaen tenniksestä Annun soittoharjoituksiin ja yleensä musiikin omaan tekemiseen perustuva kokonaisuus täytti elämäämme. Tutustuminen ja ystävystyminen paikallisten  Hildan, Antonion, kalatorin kauppiaspariskunnan ja lukuisten muiden personnallisuuksien kanssa oli ainutlaatuinen mahdollisuus laajentaa ihmistuntemustamme.
Korona-pandemia sitten katkaisi mahdollisuuden ajaa omalla autolla kaikkine tavaroinemme nopeasti ja sujuvasti halki Euroopan vuokrattuun taloon Monchiquessa ja myöhemmin Carvoeirassa.
Eliaksesta on tullut etätyönä palveleva Kurikan lääkäri,, Tuuli elää ja työskentelee Sydneyssä, Australiassa kaikkine töineen ja harrastuksineen nyt jo neljättä vuotta.
Annun kanssa harjoittelemme tottumista Suomen talveen.

Irja Pietarinen polkee tahtia vierellään naapurissa asuva Anna-Liisa Gylling. Muutkin kuulijamme osallistuivat aploodeihin

  https://youtu.be/YnxyVl4PAyY

Dio me guido

 Tyttäremme  Tuuli Toivainen koosti ja julkaisi videon tänään Australian Sydney`ssä.
Giuseppe Verdin ooppera La Traviata-aarian  keskeinen sanoma sisältyy kertosäkeisiin Dio me guido-Jumala ohjaa minua sekä Dio me saudi-rukoilen Jumalan siunausta.

Sibelius-Akatemian italialaissyntyinen laulunopettajatar Jolanda di Maria Petris oli koonnut joukon oppilaitaan oopperaluokaksi Lappeenrannan musiikkiopistossa. Oopperaluokan kevätnäytteisiin harjoitettu keskeinen työ oli Verdin Rigoletton Kvartetti. Siinä tehtävässä minulla oli Rigoletton rooli.
 
Oma näytteeni oli kuitenkin Tuulin videon aaria oopperasta La Traviata. https://youtu.be/y1iVPN2keLU

Erilainen naapurimme

 Erilainen naapurimme

Aloittaessani opintokurssini isäntänä ilmoitin kurssini sanoilla, herra professori. Kolme vuotta myöhemmmin Tukholmassa opettelin sanomaan du itselleen hirmuisuudelle, patologian professori Rubarthille, vaikeaa oli.
Oli muutakin, piti ajaa väärää puolta ja alitajunta takkuili taas Turun satamassa kun piti ajaa oikealla puolella folkkarillani VC-3??, jonka nostokurki oli noukkinut Bore-laivasta.
Kansankodin pääministeri Olof Palme nimitteli toisen maan, Espanjan hallitsijaa mördareksi vielä 1975 ja kaukaa etelästä tulleet maahanmuuttajarakkarit  pesivät kirkkaasti tjeijernas hjärtor naapurimaan opiskelijanplantuilta.
Ruotsi toimi maailman omana tuntona. Sen sankareita palvottiin Lytzenin taistelun 1632 pohjalta. Tukholman huomaavaisessa liikenteessä oli hupi kryssailla  ilman päämäärääkin.
Tukholman suurkaupungissa kadehdittavin asuinmuoto oli perinteisen vuokralla asumisen sijasta asumisoikeusasuminen, jota nyt tuodaan myös Helsinkiin.

On vaikeaa lainkaan uskoa todeksi tapahtumassa olevia muutoksia.  Valtavin lienee sotilaallinen liittoutuminen  Natoon. Suomi on nyt sitomassa omaa linjaansa Ruotsin kohtaloon. Tietämättä yksityiskohtia, näyttää siltä, että Turkin vaatimuksiin suostuminen merkitsisi Ruotsille nahan luomista. Tuskin kuitenkaan nahka vaihtuu. Isommat voimat tarttunevat remmiin ennen sitä. Tuleekohan kummankaan liitos toteutumaan.

Uhat ovat todellisia

 
Uhat ovat todellisia
Helmikuussa 1944  Neuvostoliiton 700 pommikonetta pudottivat pomminsa Helsinkiin. Ilmatorjunta käytti magnesiumia luodeissaan valaisemaan taivasta ja harhautti osan koneista pudottamaan pomminsa metsään,  metsiin oli myös sytytetty nuotioita samassa tarkoituksessa.
Kertsin sillan räjähdykset saivat Putinin pyrkimään vastarinnan tukahduttamiseen kahdeksallakymmenellä ohjuksella Ukrainan asuinrakennuksiin. Samoin kuin Suomessa, siviilien pommitukset vain lujittivat ihmisten mieliä vastustaa raakalaismaisia tekoja.

Valvontakomissio tuli rauhanteon jälkeen innokkaana näkemään tuhottua pääkaupunkiamme ja todellakin, vieläkin näkyy Suomen pankin edustalla graniittipaasi, jossa on pommin tekemiä koloja.

Sain olla kerran kymmenvuotiaana mukana tätini luona Pengertiellä, Kalliossa, kun sireenien soidessa kiiruhdimme pommisuojaan. Lapsen mielestä se oli vain jännää ja muistan kanssaihmistemme suhtautuvan sangen jokapäiväisesti suojaan menoon. Ihmisen mieli on kummallinen, kaikkeen tottuu niinkuin tämänpäiväiseen sosiaali- ja terveysministeriön kehoitukseen hankkia apteekista joditabletteja. Eihän radioaktiivisen jodin ioni ole kuin piskuinen lisä todelliseen vaaraan ydinräjähdyksen seurauksena.

Ryhdistäytymisen aika

 Ryhdistäytymisen aika
Neuvostoliitto ei koskaan edennyt nykyisille rajoillemme, vaan puolustustaistelijamme joutuivat katkerasti luovuttamaan alueet rauhansopimuksen ehdoilla. Olemme Euroopan unionin jäsenvaltio ja kohta Naton jäsen, eikö nyt olisi aika ryhdistäytyä ja nostaa keskusteluun raja-aidan pystyttämisen sijainti niille rajoille, jotka olivat voimassa vuonna 1939.
Kenraalimajuri Rauno Meriö nosti esiin Karjalan palauttamisen Neuvostoliiton hajotessa ja Karjalan liiton puheenjohtajana puolusti vaatimustaan  ainoana julkisuuden henkilönä. Hänen uransa sotilaana ja ilmavoimen komentajana antoivat painoa hänen vankalle mielipiteelleen Karjalan palauttamisesta tuona historillisena mahdollisuuksien aikana, kun Neuvostoliton johdossa oli Mihail Gorbatsov.
Tällä hetkellä lähestymme samaa mahdollisuutta Venäjän hävitessä aloittamansa sodan Ukrainassa.
Nyt emme olisi yksin Venäjän uhan alla. Tuskin saisimme yksimielistä tukea vaatimuksellemme Karjalan palauttamiseksi, mutta Venäjä olisi  hampaaton vaatimuksemme edessä. Koko vapaa länsi olisi velvollinen tukemaan meitä Venäjän agressioita vastaan.
Urho Kaleva Kekkonen oli vuosikymmenien aikana juurruttanut suomalaisiin nöyristelyn hengen Neuvostoliiton suhteen, mutta nyt olisi aika ravistella viimeisetkin jäänteet siltä aikakaudelta ja ryhdikkäästi puolustaa meille kuuluvia oikeuksiamme myös valtakuntamme rajojen suhteen.

Suuri lasitehdas

 Suuri lasitehdas

Kauhavalla oli kehitetty mainio liikeidea, kotikutomo. Sen omistaja osti tukusta lankoja ja kehitteli kudottavia malleja jaettavaksi pitäjän emännille ja tyttärille. Valmiista liinoista ja matoista omistaja hyvitti sovittua metrihintaa vastaavan korvauksen kangaspuita loukuttaville tekijöille.

Suuri lasitehdas käyttää samaa mallia. Sillä on käytössään yksi valtakunnallinen puhelinnumero, vaihde välittää työnjohtajalle tilauksen  parvekelasituksesta huoltotoimenpiteisiin. Sähköisenä toimipisteenä on info@lasitehdas.fi. Sen tehtävä on sama kuin puhelinvaihteella. Se välittää työnjohtajalle tilaukset. Muihun asioihin sillä ei ole henkilökuntaa vastaamaan. Edes johtajalla ei ole sihteeriä, joka monessa yrityksessä hoitaa erilaiset vaikeat asiat. Työnjohtaja jakaa tilauksen paikalliselle toimijalle, joka tehtävän hoidettuaan lähettää laskun lasitehtaan määräämin hinnoin. Laskutusosoitteen ja sisällön kirjoittaminen sujuu kunkin ICT-taidoista riippuen.
Mahdollisista reklamaatioista ei vastaa kukaan ja toistuvat valitukset ohjautuvat suoraan roskapostiin. Lasitehdas ohjaa maksamattomat laskut perintäyritykselle ja se edelleen raastuvanoikeuteen.
Tekoälyrobotti lienee lasitehtaan johdon toivelistalla  vastaamaan asiakkaiden muihin kuin tilausta koskeviin kyselyihin.

Takinkäännön aikakausi

 Takinkääntämisen aikakausi

Suomen keskustan yhä palvoma Urho Kaleva Kekkonen pakotti sukupolvien ajan suomalaiset nöyristelemään Neuvostoliiton edessä. Vain harvat yksilöt lähinnä Kekkosen ikäiset, kuten Georg C. Ehrnrooth tai jotkut ennen sotia syntyneet yksilöt eivät saastuneet jo äidinmaidossa tuosta kansantaudista. Heidän joukossaan oli sukuni Vaari, Kurikan Polvenkylässä syntynyt, mutta Terijoella vaikuttanut Iisakki Lahtiharju.

Vielä 1975 ollessani Göteborgissa Hälsovårdshögskolanin kurssilla, kauhistelin itsekin kuinka etenkin tanskalaiset herjasivat itäistä naapuriamme. Suomessa ei sellaista kieltä olisi uskallettu käyttää. Omaa saastumistani kuvaa se, että kuulemani puheet olivat minustakin pelottavia. Kuka ensimmäisenä uskaltaa vaatia vuoden 1939 rajojen palauttamista, moldovialaiset vai japanilaiset, tuskin yksikään suomalainen.

Viimeistään kiista rajan sulkemisesta itään osoittaa, ettemme ole päässeet vieläkään eroon tuosta pandemiasta verrattuna Puolaan ja Baltian maihin, joiden kärsimykset olivat toki olleet meihin verrattuna moninkertaiset.
Entiset päämininisterimme Lipponen ja Esko Aho, niin myös Saksan ulkoministeri Scröder astuivat miinaan ja heidän pyristelyään säälittää katsoa, kuten on myös  käynyt presidentti Haloselle, jonka Medvedeviltä saama kissa tuskin kehrää enää tyytyväisenä Tarjan sylin lämmössä.

Taistelu hengistä

 Kaksi naispuolista lakkokenraalia ovat kiihkeässä taistelussa hengistä. Kysymys on työntekijäjärjestöjensä jäsenten hengistä, eli omasta kannatuksestaan sekä tehohoidossa olevien potilaiden kuoleman uhasta. Tällä hetkelläkin siirretään lakon alta kriittisessä tilassa olevia potilaita satojen kilometrien päähän toisiin sairaaloihin.

Tänä aamuna aloitti eduskunta pohtia hallituksen lakiehdotusta kieltää lailla suunnitellut lakot. Enemmistöhallituksen ministerit olivat kaikki lakiehdotusta antamassa, mutta yhden puolueen, nyt jo kahden hallituspuolueen ministerien  eduskuntaryhmät ovat kuitenkin välittömästi ilmoittaneet sitä vastustavansa.

Lakot estävä laki jäi jalkoihin kun Helsingin käräjäoikeus ehätti aamupäivän aikana ratkaisijaksi asettamalla molemmille järjestöille uhkasakkona yhteensä 6 miljoona euroa, mikäli aloittavat maanantaiksi ajoitetut lakkonsa.
Naisvaltaiset järjestöt vaativat näin ollen laittomilla lakoilla jäsenkunnilleen toisia ammattiryhmiä korkeammat palkat.
Järkevä vaatimus olisi ollut sen sijaan parantaa työntekijöitten etuja erilaisilla järjestelyillä ja mikseipä korotuksillakin kohtuuttomissa lisärasitustilanteissa. Kiistan osapuolet ovat jäämässä kiistoineen valtavan inflaation jalkoihin. Inflaatio on syömässä ostovoiman vaadituilta korotuksilta.
Ideologioiltaan ristiriitojen sävyttämällä hallituksella ei ole voimaa hillitä palkkojen ostovoiman sulamista. Tällä hetkellä se näkyy selkeästi euron kurssin huimalla pudotuksella dollariin nähden.

Oman ryhmän ikääntyminen

Vertaaminen oman ryhmän henkiseen kuntoon auttaa löytämään ulospääsyä ikääntymisen merkeistä. Minulle sellaiseksi ryhmäksi on osoittautunut ilmavoimien ohjaajaupseerikurssi, joksi karsiutui tuhatpäisestä joukosta kolmekymmentä samantyyppistä nuorukaista. On oma asiansa kuinka päteviä valintakriteerit olisivat olleet senaikaisissa sotatoimissa hävittäjälentäjinä, mutta heidän erityispiirteensä ovat huvittavan samankaltaisia. Ilkeästi voisi sanoa aika paskiaisia. Muistan yhdestä kurssitapaamisesta kun kaikkia oli kehoitettu tuomaan oma pullon. Yksi meistä ei suostunut tarjoamaan vierustoverille ryyppyä kallisarvoisesta Chivas Regal-pullostaan, hän kun oli tarkoittanut sen vain itselleen.
Tällä hetkellä yhä pienemmälle elossa  olevien joukolle on jäänyt yhteydenpidoksi ilmavoimien vainajien muistopäivänä syyskuun seitsemäntenä, meilinä ilmoittaa,  ettei osallistu alppilentäjien muistotilaisuuteen Hietaniemen kappelin luona, syystä että—-kertoo terveydentilasta.

Monille luokkakokoukset tai opiskeluryhmä tuottavat samankaltaisia elämyksiä, mutta oma vertailuryhmäni ajaa niiden ohi intiimeydessään. Olimme kuin valtava veljesparvi. Eriytymistä tapahtui ammattijakaumisessa, kun yksi kolmasosa valitsi lentäjän uran sijaan arkisemman ammatin.


Helpon rahan ansa

Helpon rahan ansa

Muuttaessamme Kinnulasta Anjalaan 1967 törmäsimme outoon ilmiöön, Myllykosken ja Tampellan palkollisten turtumukseen. Koulutettu sähkömies ei osannut eikä sanonut osaavansa asentaa ylimääräistä pistorasiaa vaikka oli tavallaan kaveri tai ainakin hyvä tuttava. Työvuoro tehtaan valvomossa riitti toimeentuloon ja soi riittävän elintason, niin että vuoron päätyttyä voi lähteä virvelöimään Kymijoen koskille.
Olimme muuttaneet pois kulttuurista, jossa oli monenlaisia taitajia ja halukkaita näyttämään osaamistaan pientä korvausta vastaan, hyvällä itsetunnolla ja ylpeydellä.

Vielä kymmenen vuotta sitten täydensimme vajeen virolaisilla osaajilla ja työhalukkalla marjanpoimijoilla Ukrainasta, mutta tällä hetkellä ihmeellisen nousun tehnyt Viro tarvitsee itse osaajansa ja ahkeroinnilla Suomessa  ei enää ole sijaa. Sosiaaliset tuet ja helpon rahan muutkin keinot ovat veltostuttaneet yhteiskuntamme.
Taitavat lääkärit, etenkin guruiksi nousseet kirurgit uskovat ja luottavat vielä rikastuvansa kättensä työllä ja työpäiväänsä jatkamalla, pitkillä työvuoroillaan.  He ovat esimerkillään saaneet avustajakunnan yrittämään elintasonsa kohentamista yhteiskunnan varoilla toimivissa yhteisöissään ja herättäneet toivottaman kilpailun kaikissa palkallaan pyristelevissä pienipalkkaisten joukossa.
 
Helpon rahan keinot näyttävät kuitenkin löytyvän tavallselle kansalle Kelan luukun lisäksi ainoastaan urheilun saralta huomaamatta, että menestyvät yksilöt löytyvät yleensä matalan elintason maista, suurista joukoista, joissa jotkut yksilöt ovat olleet valmiita raatamaan mielettömästi ja itseään rasittamalla nousemaan tähdiksi, joilla on satumaiset tulot.

 

Nokian kännykkä

 Nokian kännykkä

Ikääntyvän viimeisin side ulkopuolisiin on yhä useammalle yhdeksänkymmenluvun peruspuhelin, jotkut osaavat jopa käyttää tekstiviestiä. Kymmenisen vuotta sitten luin Elisan yleisohjeen myyjilleen. Se kuului muistini mukaan:”on tarkistettava yli 67-vuotiaan ostos uudesta liittymästä hänen lapsiltaan” Jostain syystä Elisa poisti säännön, jonka URL-osoitetta pitkään säilytin osoitelistallani. Uuden liittymän mukana tuli kylkiäisenä usein myös puhelin, joka liittymän ostajalle oli yllätys. Otsikon Nokia kuvaa, että ikääntyvä halusi samanlaisen peruspuhelimen, jota osasi käyttää.
Kohtalokas valinta oli luopuminen omasta tahdostaan tietotekniikan seuraamisesta usein kuulemallani verukkeella. En tarvitse sitä enää, kun olen jo eläkkeellä.
Päätös tietotekniikasta luopumisesta on aina kohtalokasta. Seuraukset näkyvät asianomaisen elämässä kaikissa hänen arkisissa toimissaan. Hän joutuu turvautumaan lapsiinsa tai harvenevaan joukkoon tuttaviaan saadakseen palvelua käteisen nostamisesta terveyspalveluiden tilaamiseen. Riippuvuus ulkopuolisista tuhoaa vähitellen itsetunnon ja muuttaa useimmat persoonaltaan vieraiksi, puhumattakaan vaikutuksesta säilyttää kontaktit entiseen ystävä-ja tuttavapiiriin.
Päinvastaisesta tapauksesta käy esimerkkinä Annu, joka alkoi maksaa jopa vihannesostoksensa valistuneelta torikauppiaaltaan ojentamalla Applewatchinsa maksupäätteelle. Vieläkin näkee, kuinka sävähdyttävä muutos tapahtuu nuoren myyjän käyttäytymisessä tätä ICT-tekniikan saavutusta käyttävää iäkästä ostajaa kohtaan.

Ilosen sain kun hullun nain

 ”Ilosen sain, kun hullun nain”

Tämä  Erkki Tantun piirrokseen liittyvä sananparsi on saanut uuden sisällön ikääntyesssäni. Vanhempi isäntämies seuraa piirroksessa tuvan permannolla hihhuloivaa emäntäänsä. Onko luonnon tarkoituksenmukaisuutta, että vanhenevan verenkierto aivoissa heikkenee ensimmäisenä, vasculaarisista syistä tai alzheimerin sairauden, aivosolujen kadon vuoksi.
Monet tulevat iloisiksi, lapseksi jälleen, monet kuitenkin itkuisiksi, katkeriksi ja jopa raivoaviksi.
Kenen elämä on helpompaa viimeisinä vuosinaan, edellä mainittujen vai sellaisten, joiden äly ja harkintakyky säilyy loppuun asti. Äitini kuului jälkimmäisiin ja vielä vähän ennen loppuaan hän kuiskasi minulle  riipaisevan kysymyksen, ”eikö enää voi tehdä mitään”.

Sitä ennen hän ja niin moni on saanut kokea, miten nuoret, ennen muuta lääkärit ja hoitajat ovat luokitelleet heidät hoidon suhteen vähemmän etuoikeutettuihin, pian kuitenkin kuolevien joukkoon. Hoidon tarpeen ratkaisee demokraattisesti Hyvinvointiyksiköt. Kaikki hoidetaan, valkoiset ensin, sitten myös negrut.

Jos olet niitä vähemmän iloisia ja saat vaikka raivokohtauksia, niin hoito on morfiinijohdannaisia kasvavin annoksin, seuraa kakeksia, elintoimintosi heikkenevät analgeettienkin annostelun vuoksi syömättömyydestä liikkumattomuuteen ja loppu koittaa elimistön heikoimman kohdan lopullisesti ratkettua.

 Yksi vähemmän yhä runsastuvasta vanhusten joukosta.

Puistosairaalan sähköjäniksen tavoittelua

 Suun syöpäleikkauksessa oli leukaluusta kohta korvattu lapaluusta otetulla siirteellä, johon piti istuttaa implantit, joiden varaan tultaisiin valmistamaan silta korvaamaan menetetyt hampaat. Suunnitelmista ja toteutuksesta vastasi Puistosairaala, jonka plastiikkakirurgian osasto toimi opetuslaitoksena.
Istuimme varhain aamulla odottamassa vaativan leikkauksen  alkua Annun kanssa, minä leikkausasuisena tukisukkineni ja rannekkeineni, kun jo  säilytyskorissa oleva puhelimeni soi ja hoitaja ilmoittaa, ”resurssipulan vuoksi leikkaus perutaan ja eikun kotiin vaan jonoon odottamaan uutta aikaa”. Sairaalan eristysmääräyksistä johtuen olin tullut kelataxilla, jonka veloitus yksistään oli 400 euron luokkaa.
Ennen tuloa sairaalaaan, se oli moninkertaisesti huolehtinut lääkkeistä, annostuksista, veren ohentamisen keskeyttämisestä, verenkuvasta, covid-kokeesta ja painosta ja lukuisilla tekstiviesteillä ja puhelimitse huolehtinut niiden toteutuksesta. Kotiin lähettämisen yhteydessä tai sen jälkeen ei ole tullut hoito-ohjeita, eikä mitään yhteydenottoa. Biologisen aorttaläpän vuoksi verenohennuslääkkeiden keskeyttäminen voi aiheuttaa aivoinfarktin. Aloitin omasta harkinnasta Eliquesin käytön heti päästyämme Kouvolaan.

Tarkoitettu toimenpide  perustui, pitkän jonotusajan vanhentamaan suunnitelmaan, tavoitteeseen poistaa kaksi etuhammasta, joiden juuret olivat osittain paljaana ja asentaa pari implantia koko leuanpuoliskon purennaksi. 

Puistosairaalan jälkeen olo on kuin Alabaman negrulla. Meillä on ollut tapana koirallekin kertoa odotettavissa olevasta haitasta. Puistosairaalan sanoma oli: "Kotiin ja jonon päähän".

Sähköjänis eli hoitotakuu on karannut ikäisiltäni tavoittamattoman kauas .

On kulunut tasan viikko tapahtumasta. Ainoa ja viimeisin sairaalan merkintä Omakannassa on 19.8. "Näillä arvoilla potilas voi tulla suunnitelluun toimenpiteeseen.
Ane el Abramanovan ohjeen mukaisesti apiksabaanitauko 2 vrk eli viimeinen tabletti su 21.8. illalla."

Harmonia elämän perustana

 

"Kallaves" oli Matti Lehtisen sydämen laulu

Laulaja Matti Lehtisen poikkeuksellisen pitkä elämä päättyi jo 100 vuotta täyttäneenä.  Hänellä oli ihmeellisen monia kosketuksia elämääni. Niistä pyrin kertomaan muistikuvia, joista ei juuri tiedetä. Hänellä oli 40-50 luvulla  Kauhavalla laulukonsertteja, joissa kävimme Halmion Leevin kanssa persoonallista laulua ihailemassa. Seuraava kohtaaminen tapahtui 50-luvun lopulla, kun halusin kehittää lauluani ja sain opetusta hänen Helsingin Kalevankadun asunnossaan. Hänen äänenavauksensa oli korvien  tärykalvojen naksuttelu kurkunpäätä liikuttamalla. Koko äänikanavan piti muodostaa avaran kokonaisuuden. Annun sisaren Marjatan mies Pekka Jalas oli omaksunut tuon äänenmuodostuksen  selvästi kuultavalla tavalla. Muistan hänen korostaneen laulun tekstiä selkeällä artikulaatiolla.

Ihmeellisen sattuman kautta kohtasimme vuonna 56 Porissa, jossa palvelin kokelaana lennostossa. Sain siellä laulun opetusta iäkkäältä laulajattarelta Elbe Nissiseltä. Odottelin tunnin alkua, kun ovi avautui ja ulos astui Matti Lehtinen. Opettajan kertoman mukaan hän oli korjaamassa äänenmuodostustaan palattuaan ulkomaiden esiintymiskierrokseltaan.

Seuraavaan kohtaamiseen kului aikaa ennenkuin Aurora-loosi alkoi valmistella minun astumistani suuriin saappaisiin. Matti Lehtinen oli ollut Laulajana loosin rituaaleissa ja esittänyt Jean Sibeliuksen teoksia Vapaamuurareille. Työtehtäväni päättyivät pääesikunnan toimistopäällikkönä ja erosin vapaamuurareista kuitenkin ennen kuin tehtäväni rituaalimusikin esittäjänä olisi alkanut.

Muistona sydämen sivistys

Anton aarreaitassaan

 Muistona sydämen sivistys

Käymälä puuttui, vain kuokalla kuoppa maahan, jaa ja kaalintaimi ja kasvusto kukoisti.
Mökkinä kaksi peräkkäistä ”komeroa”, ilman mitään lattiaa, avotakka oli ja savupiippu ylellisyytenä.
Parannusta oli silti entiseen, korkkitammen siimekseen rojuilla verhottuun nukkumissuojaan.

 

Talostaan Hildan lapsipuolten karkoittamat korkkitammen hökkelissään

 Omistajan viiden kilowatin sulake riitti vanhan Nokian television ja yhden valaisinlampun tehoksi.
Hilda oli juuri kuollut, voimat ehtyivät yli yhdeksänkymmentä vuotiaalta Antonilta.
Työkalu, kuokka ei ollut oma, se piti palauttaa omistajalle, Hämäläiselle ja kertoa, ettei jatka enää.
Ennenkuin taas 20.kerran  lähdimme matkaan kohti Portugalia syyskuussa 2018, Annu näki unessa selkeästi Antonin asemalla mustassa puvussa halaamassa häntä, sydämeen käyvästi.
Edes hautapaikkaa emme etsinnöissämme löytäneet, emme Hildankaan.
Lukea, saati kirjoittaa Anton ei osannut, pienen kansaneläkkeensä hän oli tottunut nostamaan postista kuittaamalla etusormensa jäljellä.

Siestalla auringon lämmössä uuden majansa edustalla

 

Antonin hauta lienee joku noista numerolla merkityistä kummuista aidan vieressä

Katse palloon

 Karhunkolon tenniskenttä valmistui 34 vuotta sitten räjäytysten ja paperikoneen viiran erottamin kerroksin Saukkolankallion rinteelle, josta teoksessa Kymenlaakson kalliot mainitaan: ”ja sen etelärinteellä on tenniskenttä”. Minulle riittää tällä hetkellä, että päivittäin harjoittelen syöttöä korillisella palloja. 

Korillinen päivittäin

Kuuden päivä sodan ajan kesäkuun alussa 1967 osallistuimme tenniskurssille Vierumäen urheiluopistolla ja niin aina yhdentoista peräkkäisen vuoden aikana. Samanaikainen puolustusvoimain soitto-oppilaiden leirit täydensivät, pienin virvokkein iltojen tunnelmia. Hauskuutta lisäsi puhaltimien virityksen huurtuminen nautitun juoman alkaessa vaikuttaa.
Annusta kehittyi eduskunnan ja Kouvolan naisten tennismestari, joka mestaruus sittemmin siirtyi Tuuli-tyttärellemme.

Kuvan otti Tuuli

Uusi vaihe alkoi Anjalassa, jossa lääkäreinä saimme kutsun pelaamaan ja edustamaan Tampellan tenniskerhoa. Kerho pyrki vaalimaan perinteitä. Eräänä kesän kuumana iltana pelatessani puheenjohtaja Kavo Laurilan kanssa, hän keskeytti pelin huutaen: ”Pue paita päällesi, meillä on englantilaisia vieraita illallisella klubilla”. Illallispaikka sijaitsi tien erottamana, vastapäätä kenttää.
Koko harrastus oli alkanut Kauhavalla aseman kentän kunnostuksella. Siihen aikaan tilasin ja möin alkaville harrastajille osoitteessa Meritullinkatu 3 työskentelevän Räsäsen, tunnetun mailojen virittäjän ja valmistajan kokonaan itsevalmistamia mailoja. Sain aina mainion palvelun tarvitessani uusia luonnonjänteitä, alkuun nylonjänteitä ei vielä tunnettu

Aamuyollä juhannuksena 1953 kello viisi, aseman kentällä Kauhavalla, vastassa Leevi

 

"Tän et tule, perkele"

 

 

 

 

 ”Tän´et tule, perkele”

Näin päättäväinen oli poikasiaan puolustava kirjosieppopariskunta kyyn kiivetessä männyn runkoa pitkin pesäpönttöä kohti. Näytelmä tapahtui Karhunkolon ruokapöydän edessä. Kyy yritti kahdesti kiivetä kohti pesää ja kirjosiepot huökkäsivät ilmasta, syöksyivät kuin syöksypommittajat,Stukat ja nokkivat kyyn päätä, kunnes sen oli luovutettava, tasapainonsa menettäen se putosi maahan.

https://www.youtube.com/watch?v=eex2yV63YDQ
”Tän et tule, perkele”  on syvällä rinnassa. Se on istutettu genomiimme ajalta, jota Topelius kuvaa Välskärin kertomuksissa. Paradoksaalista on, että ukrainalainen armeijakunta tuhottiin Talvisodassa Raatteen tiellä. Nyt suomalaisten auttamishalu Ukrainaa kohtaan on saavuttanut ennennäkemättömän yksimielisyyden
Asenteitamme kuvaa Kymen ilmatorjuntarykmentin ilmatorjuntakanuuna, lienee malliltaan, Sergei, jonka laukaisukahvoissa on Tuuli. Vuosi on 1977.
Mieliä hurmaa tänä päivänä Volodymyr Zelenskyi, komedianäyttelijä, josta Ukrainan presidenttinä on kasvanut koko maailman mielipiteen muokkaaja, Ihailtavalla sitkeydellään hän luo puolustushenkeä päivittäisillä esiintymisillään.

Käsitteestä erisnimeksi

 

 

 Yleisnimikkeestä erisnimeksi

Äidistäni tuli Isoäiti ystäväpiirille, lukijoilleen, vanhoillislestadolaisten siionille ja tietenkin koko suvullemme.
Äitini siskonmiehestä kehittyi käsitteeksi muodostunut Vaari, rakastettu, mutta myös pelätty, poikansa Tapanin asunnosta ei saanut löytyä tyhjääkään olutpulloa, ei edes  sen hajua. Hänen huolehtimisensa taloudellisesti ja henkisesti oli ikimuistoista ja itselleni on jäänyt muistoksi kuittauskirjeitä veloistani pieniä palveluksiani arvostaen. Äidilleni, Isoäidille hän soitti päivittäin hänen viimeiseksi jääneenä vuotenaan.

Vaarin perhettä,  Aune, Tapani, Arto ja Miila, myös Aune Penttalan vanhemmat olivat Miila ja Iisakki

Fammu, fars mor, Ernestine Aejmelaeus os. Thome oli Fammu Kapteeninkadulla, samassa talossa asui myös unohtumaton Taabe, Tabe Slioor ja jolla kadulla käyskentelivät myös kadetti Matti Kosonen ja Erik von Frenkell, toinen hävittäjälentäjä ja toinen kaupunginjohtaja, yhtä rakkastuneina, havannoi Leevi.

Fammu oli Fammu myös Leeville, Leevi Halmiolle asuessaan apteekkarin lesken  luona kortteerissa lakia opiskellessaan.Täysin erilaisina persoonallisuuksina viihtyivät silmin nähden hyvin keskenään. Leevi innostui Fammun luona käyttämään ruotsia, varsinkin lähettäessään minulle tallella olevia pikku viestejä, joita kukaan muu ei osannut oikein tulkita, paitsi minä hänen ystävänään  aina lapsuudesta saakka.  Kihlautumisestaan Leevi lähetti viestin sähkösanomana: "Ett enda privat meddelande. Mennyt mies".

Isänikin oli tavallista laajemmalle piirille Isoisä ja lapsilleni erityisen rakas varhaiseen kuolemaansa saakka. 

Mainitsemani laista Erisnimeä ei voi itselleen valita, se tulee, jos on tullakseen paitsi ehkä Kummisetä DON,  Don Corleone, vain yksi Don kerrallaan koko klaanille.

"Kun tuuli käy heidän ylitsensä ei heitä enää ole, eikä heidän asuinpaikkansa heitä enää tunne" psalmi 103. Näidn esimerkkieni valossa löytyy yksilöitä, joiden muistoa tuuli pyyhkii leppeämmin.

Pyhää maata puolustamaan

 

Lentosotakoulun juhannusjuhlilla vuonna 1956 tarvittavaan talkooväkeen kuuluivat myös varusmiehet ja kadettikurssi. Aattoyön jälkeen olisi kuulunut osallistua aamupalalle. Muuta palvelusta ei ruokailujen lisäksi ollut tiedossa. Suuri osa kurssistamme lntUk-25 käytti tilaisuutta hyväkseen ja jotkut ehtivät puntikselle Helsinkiin ja jopa Kuopioon saakka, itselleni riitti päätyä ongelle Evijärven Ankkurisaareen.

Päivystävänä upseerina toimivalla kadetilla, Hangasjärvellä oli juhannuksen vieton suhteen huono tuuri ja se koitui viiden vuorokauden putkaksi ruokailusta poissaolleille.

Tulimme tämän tapauksen lisäksi syyllisiksi omatekoisista, Kurikan lakkitehtaalta tilaamistani suikista ilmvoimien väriä ja mallia. Minun lisäkseni kaksi kurssitoveriani, lyhenteellä y-v tuntemamme Seppälä ja Tor Nyström lähetimme  kirjeen Israelin lähetystöön Helsinkiin ja ilmottauduimme vapaaehtoisina hävittäjälentäjinä palvelemaan  Pyhän maan puolustamista.

 

Paljon myöhemmin mutta samoissa merkeissä, minä UNDOF:issa, ja  Seppälä UNTSO:n joukoissa osallistuimme lähi-idässä YK:n rauhantuvajoukkoihin . Löysin hänen luovuttamansa plakaatin Itävallan komppanian messistä. Israelin ilmavoimat eivät olleet palveluksiamme tarvinneet.

 

Jostain syystä kapteeni Hirvonen. kurssinjohtaja ei myöntänyt meille oikeutta kurssijuhlan viettoon.

 

Kellu Jim

 

 

Kellu Jim
Tasan 70 vuotta sitten olivat Helsingin olympialaiset ja Sylvi Saimo sai Suomen ainoan kultamitalin.

Olin osallistunut  samana kesänä innokkaana yleisurheilun harrastajana Suomen oppikoulujen liiton lukiolaisille järjestämälle, kaksi viikkoa kestävälle leirille Vierumäen urheiluopistolla. Majoitukset olivat tuvissa kussakin arvokkaan päärakennuksen  kerroksista.
Muistoksi jäi Valittujen Palojen kansilehti, jossa oli  toimittajan ottama kuva järjestettyään meidät pihamaalla näyttävään muodostelmaan.
 
Eljas Erkon maahantuomaa Readers Digestiä monet pitivät Amerikan propagandana säilyttämään Suomi osana länttä. Tutustuimme pitkäaikaiseen toimitusjohtajaan, kauppaneuvos Martti Immoseen Carvoeirossa Algarvessa. Autoin häntä satelliittiyhteyden virittämisessä ja nettiyhteyksissä ja kohta sen kiihkeän toimeliaisuuden jälkeen, joulukuun lopulla, kauppaneuvos palasi kuolemaan Suomeen pitkä-aikaisen sairauden murtamana 16.tammikuuta, 76 vuoden iässä. Kauppaneuvoksen pojan kanssa kävimme myöhemmin kalahallissa, jossa tämä mielestämme osoitti epäluuloisuuttaan myyjättärelle, joka eläimen viekkaudella, Annulle silmää iskien, jallitti nuorta miestä.

Kuvamme opiston pihasta julkaistiin paljon myöhemmin ja olin jo kuvauksen unohtanut. Pian meidät saapumisemme jälkeen jaettiin kaupunkilaisten ja maalaisten joukkueiksi, jotka tulisesti kamppailivat keskenään kaikissa kenttälajeissa. Merkintöjeni mukaan me maalaispojat voitimme niukasti yhteispisteissä.
Tapio Rautavaarakin oli opistolla samaan aikaan, vaikkemme nähneet hänestä vilaustakaan. Äänekkäät yöelämän merkit ja juorut kertovan hänen osallistumisestaan. Nimekkäin samanaikaisista harjoittelijoista oli 400 metrin SM hopeaa juossut Arvo Hilli, sittemmin eläinlääkäri.  Meidän oppikoululaisten kurssiaika oli säntillistä, etten sanoisi kurinalaista.
Itse olin ainakin kolme vuotta lapsellisempi tyttöjen seurassa nykynuoriin verrattuna. Olin 17 ja hyvin sisäänpäin kääntynyt, ujo ja varautunut. Opiston alla sijaitsevalla lammella viihdyttiin silti iltaisin harjoitusten ja päivällisen jälkeen lettupannua kuumentaen ja makkaraa tikun nenässä grillaten.

”Kellu Jim” oli äitini Valituista Paloista omaksuma elämänohje 

 

 

                    Kaupunkilaiset ja maalaiset, ylhäällä oikealla Arvo Hilli, kaksi tulevaa eläinlääkäriä ja perimmäinen tyttö Turusta valmistui aikanaan lääkäriksi. Hilli oli aituri ja tennistaituri Kuortaneella.              

, 

 

Ansaittu ympäristöpalkinto

Ansaitut ympäristöpalkinnot Karjalan prikaatille ja Onni Finnilälle

Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Sakari Visa oli ollut 100. Maanpuolustuskurssin johtajana, jolle sekä Annu että minä saimme osallistua puolustusministeri Veikko Pihlajamäen järjestelyin. Aiemmin ei ollut ollut tapana kutsua aviopuolisoita samalle kurssille. Annu valittiin kurssin emännäksi. Kurssi muodostui elämykselliseksi Nokian pääjohtaja Kari Kairamon persoonan vuoksi, Hänellä oli kurssilla käytössään kännykkä, josta Gorbatsovin vierailu aina muistetaan.

Sakari Visa on ottamassa vastaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen Karjalan prikaatille osoittamaa kunniakirjaa ympäristöteosta. Karjalan prikaati oli vaikuttamassa Repoveden kansllispuiston syntyyn luovuttaessaan ammunta-varoalueensa liitettäväksi Repoveden kansallispuistoon, jolla teolla kansallispuiston maa-alue saavutti pinta-alallaan  asetetun minimivaatimuksen. Ammuntojen aiheuttamat palot rikastivat lajien moninaisuutta. Liikuntarajoitukset korostivat alueen erutyispiirteitä.

Vuoden ympäristöpalkinnon sai Pahkajärven pysyvän ja suurimman leirialueen leirinhoitaja, lappajärveläinen Onni Finnilä, Korian pioneeripataljonnasta eläkkeelle jäänyt sotilasmestari. Hän tuli tunnetuksi ammunnoista johtuvasta kova-äänisestä tavastaan sanoa sanottavansa, joka johti tavallisesti välittömään toimintaan. Ympäristöpalkintona hän sai vuodeksi haltuunsa Vihtori Storckin asemasotavaiheessa puhdetöinään veistämän hirven.
Onni Finnilä piti leirin hyvässä järjestyksessä ja joukko-osastot saivat lähtiessän leiriltä siivota paikat huolellisesti ja välttää luonnon roskaamista. Laskuvarjopataljoona joutui kerran palautetuksi kotimatkaltaan siivoamaan huolellisemmin, erään yksikön päällikkö valitti puolestaan raportissaan leirinnhoitajan vaatineen uunien pesua myös tulisijan sisältä.

https://www.youtube.com/watch?v=kGGuT-aFows

Tämä palkintohirvi sai lopulliseksi sijoituspaikakseen Kouvolan marttojen kokouspöydän. Kymen läänin viimeiseksi jäänyt maaherra Mauri Miettinen oli ottanut hirven haltuunsa ja luovutti sen parina vuonna mieltymyksensä mukaiselle kohteelle maaherran kuntakäynneillä.
 

Vesivessa pannaan

 

 

 

Vesivessa pannaan

Olen rakennuttanut monia malleja kuivakäymälänä valmistettavaksi. Tietokoneohjattu versio syntyi pääesikuntavuotenani 1982. Sen rahoitti pääesikunnan lääkintäosasto, lääkintäkenraalimajuri Kimmo Koskenvuon toimesta. Se toimi tutkimuslaitteena. Kuusankosken ammattikoulun opettaja Veli Mäkelä valmisti sekoitinspiraalin lämmitettävään kouruun. Prosessorin lisäksi siinä oli jopa lopputuotteen desinfioimiseksi ultraviolettivalo. Karjalan prikaatin pysyvän, Pahkajärven leirialueen leirinhoitaja Onni Finnilä toimitti ”varusmiehen tuotetta” materiaaliksi tutkimukseen. ”Kymmenen uutiset esitteli laitetta uutisten loppuhuipennuksena.
 
Mikään niistä malleista ei lopulta edennyt valmistukseen taloudellisesti kannattavana.
Sen sijaan löytyi runsaasti tietoa maaseudun ja vapaa-ajan  tarpeisiin, ekologisesti järkevinä ratkaisuina. Lopputuloksena kaikesta sain aikaan Karhunkolon saunamökkiin toimivan kuivakäymälän.

Sen rakentamisen toteutti mallipuuseppä Timppa, Timo Taavilainen, jolla on ilmiömäinen kyky ja taito toteuttaa ajatuksiani.
Istuinosa on ulosvedettävävissä käyttöä varten hirsiseinän läpi. Saunan lattian betonivaluun asennettu  lämmitysvastus ulottuu laitteen alle ulkoseinällä. Virtsa valuu rakenteen keräyskupista suoraan maahanimeytykseen ja ulostus kertyy paperipussiin, joka sellaisenaan laitetaan kompostoitumaan Muhi-kompostoriin. Ulkokopin kannen alla toimii jatkuvatoiminen 100mv: kanavapuhallin, joka johtaa syntyvät kaasut  ulos.

Neljäkymmentä vuotta sitten

 "

 

Neljäkymmentä vuotta sitten syttyi ajatus ruokajätteen kompostoinnista lämpöeristyssä kompostorissa, joka oli jo sanana ja ajatuksena niin vieras, ettei mallisuojattu Muhi-kompostori  muodostunut kaupallisesti kannattavaksi tuotteeksi. Kaupallisuuden eteen ponnisteli myös Honkarakenteen toimitusjohtaja Reino Saarelainenkin, kuitenkin tuloksetta. Valmistuneet Muhit myytiin  loppuun, niin että jouduin omani ostamaan  rovasti Armo, Immanuel Aarnion leskeltä.  Kymen lääninhallitusn antoi ohjeet talousjätteiden kompostoinnista jo ympäistöministeriön kehittelyvaiheessa. Jouduin kamppailemaan kompostorin säännöistä, voiko rotta pyrkiä kompostoriin, ministeriön palkkaaman asiantuntijan, itsensä professori Salme Salkinoja- Salosen kanssa. Kouvolan meijerin ylijäämävarastosta hankkimallani maidon tilasäiliöllä tein Kumputiellä alustavat kompostoin kokeilut.

Pitkillä autimatkoiltamme jäi elämään näky huoltoasemilta, joissa busseista purkautuvat naiset jonottivat vessaan pääsyä. Ajatus poiki keksinnön.

 Miksei naisetkin voisi seisooltaan…
Hullutteluun aina valmis Irja demonstroi välittömästi käyttöä nähtyään Karhunkolossa kehittelyversion pisuaarista. Puoliso Pauli ja Algarven suomiseuran puheenjohtaja Tarmo jäivät ällistyneenä seuraamaan esitystä
”Keksinnön mukainen virtsauslaite tekee mahdolliseksi virtsaamisen seisaaltaan erityisesti naisille, mutta yleisimmin myös sekä miehille että naisille selkä- ja nivelvaivoista kärsiville, joiden on vaikea kyykistyä.
https://patents.google.com/patent/FI111601B/fi"

Kirurgiaa virikkeenä

 

 Kirurgiaa virikkeenä

Ystäväni ja tukijani, Kouvolan sotilassairaalan kirurgi, lääketieteen tohtori Ora Ftiberg sairastui melanoomaan syksyllä 1995 ja kuoli parin hoitovuoden jälkeen Korian hoitokodissa. Siellä hoitajat olivat alkaneet niin sanotusti ”sinutella” häntä ja  jättivät huomiotta hänen osaamisensa lääkärinä..

Kuvaava esimerkki hänen viisaudestaan oli, kun tuona syksynä, kovan työpaineen rasittamana pyysin häneltä pari viikkoa sairauslomaa. Hän kysyi: ”onko sinulla koskaan selkäsärkyä”. Hän ei halunnut kirjata lomani syyksi työstä johtuvaa uupumista.

Ora vaati minua julkistamaan koiran anaalirauhasen poistoon kehittämäni menetelmän. Hän oli itse patentoinut ja myynyt Boston-
tehtaalle uudenlaisen filtterin ja kehittänyt puolustusvoimille lämpöahkion haavoittuneiden kuljetukseen.
Olin Annun hammashoidssa nähnyt hänen käyttävän jäljennökseen juoksevassa muodossa olevaa nestettä. Suuhun laitettuna se hetkessä kovettui ja aikaansai kumimaisen kappaleen, joka jäljennöksenä tarvittiin hampaiden ja ikenien muodosta, proteesin valua varten.
Anaalirauhasen poistossa vedin jäljennysnestettä ruiskuun ja painoin sitä nukutetun koiran tyhjään anaalirauhasen johtimeen. Muutamassa hetkessä rauhanen erottui muusta kudoksesta saksanpähkinän kokoisena, kiinteänä pallona, jonka voi selvärajaisena helposti poistaa.
Näitä leikkauksia tein sotilasläänin esikunnan minulle luovuttamassa vanhassa, lähes tyhjässä Viertola-nimisessä rakennuksessa varuskunta-alueella. Perusteena saamalleni edulle oli, että hoidin kiukkuisia vahtikoiria Korian varuskunnasta ja palvelukoiria Reserviupseerikoulusta Haminasta. Vahtikoirat oli nostettava hoitoa varten huteralle ja korkealle leikkauspöydälle, että niiden itsevarmuus heikkenisi pöydän täristessä.

Leikkauksissa oli avustamassa seurakoiravalmentaja Tarja Hälikkä. Leikkaussalin varustuksen muodostivat lääkintävarikolta Ilmajoelta hakemani instrumentit, sekä Kotkan keskussairaalan käytöstä poistamat inhalaattorit. Narkoosikaasupullot toimitti Voikoski Oy. Koiratrimmerinä toimiva Marketta Kovanen organisoi lahjoituksia vastaanoton sisustukseen ja sai hankittua jopa vesijohtoon kytkettävän kaasulämmittimen kuuman veden saamiseksi.

Jordanin laaksossa

 

 

Vuoden tapahtumien voi katsoa alkaneen perjantaina kesäkuun 13.päivänä 1980 Istanbulissa, jonne saavuimme alkuillasta Stutgartista noutamallamme S-sarjan mersulla, joka oli Saksan tullikilvillä varustettu ja väriltään vielä Jordanian kuninkaan, Husseinin auton värinen, metallin vihertävä.
Huoltoaseman vintiöt johdattivat meidät vihdoin hyväksyttävään hotelliin. Heräsimme kahden aikaan yöstä auton varashälyttimen ulvahduksiin ja totesimme savunhajua, hotellissa paloi. Palossa menehtyi yhdeksän henkeä. Isoäiti näki enteenä meidän olevan palon keskellä.

 Lauloimme näitä lauluja tyttöjen kanssa pimeässä yössä, vuorenrinteellä Genetsaretin järven ylllä, kun Jeep "Wrangler"-malli oli hyytytynyt ja odotimme korjaajaa. Golanin kukkuloille johtavalla, tärinää aiheuttavalla  tiellä oli kaasuttimeen johtava bensaputki irronnut.

Hotelli, jossa yövyimme

Alhaalla seisova väki viittoili ja huusi meitä hyppäämään. Arno kipusi ensimmäisenä lakanakaköyttä pitkin ja juoksi autollemme, jonka kuljettajanpuoleinen lasi oli rikottu. Damascuksessa teimme pahvista väliaikaiset rekisterikilvet UNP-3333. Tiberiaksessa asuimme talossa, jossa naapuritalon Tiibetin spanieli hurmasi tyttäremme. Kotiin palattuamme UNDOF-palveluvuoden palveluvuoden jälkeen Tuuli ja Päivi vaativat ja saivat hankkia samanrotuisen Mikin, joka eli lähes seitsemäntoista vuotta. Sillä oli yhteinen syntymäpäivä 14.10. Annun kanssa

Hankintamatkalla Suomen pataljoonassa Golanin kukkuloilla

Herkkutarjontaa autiomaassa

Annukin on tullut eduskuntalomalle

Puolimarathon Tel Avivissa, osllistuimme UNDOF:n ryhmänä yhdessä kouvolalaisen Yrjö Vileniuksen kanssa

YK-koulun oppilaita Päivin ja Tuulin pitämässä koulussa

 

Kaksikymmentä talvea Portugalissa

Brancinia oli Hildan ja Antonin narttukissa, joka alkoi kuitenkin viihtyä meidän luonamme. Se oli  kärsinyt vuosikausia hoitamattomasta, raivoisan kutiavasta korvascabista. Aloin hoitaa sitä lääkkeillä ja puhdistamalla Betadinella. Se antoi mielellään hoitaa, varmasti kipuakin tuntien ja heti hoidon jälkeen hakeutui viereeni missä olinkaan.
Päätin yrittää leikkausta. Seuraavana vuonna palatessamme minulla oli mukanani instrumentit, Nembutalia nukutukseen ja niinpa nukutin kissan vena sabiensikseen keittiön pöytä leikkausalusena.
Vein sen heräämään vessan lattialle.Haavat paranivat ja Brancinia salli tikkien poiston. Siitä oli pesun jälkeen, ilman ulkokorvia, tullut hylkeen näköinen.