Helpon rahan ansa

Helpon rahan ansa

Muuttaessamme Kinnulasta Anjalaan 1967 törmäsimme outoon ilmiöön, Myllykosken ja Tampellan palkollisten turtumukseen. Koulutettu sähkömies ei osannut eikä sanonut osaavansa asentaa ylimääräistä pistorasiaa vaikka oli tavallaan kaveri tai ainakin hyvä tuttava. Työvuoro tehtaan valvomossa riitti toimeentuloon ja soi riittävän elintason, niin että vuoron päätyttyä voi lähteä virvelöimään Kymijoen koskille.
Olimme muuttaneet pois kulttuurista, jossa oli monenlaisia taitajia ja halukkaita näyttämään osaamistaan pientä korvausta vastaan, hyvällä itsetunnolla ja ylpeydellä.

Vielä kymmenen vuotta sitten täydensimme vajeen virolaisilla osaajilla ja työhalukkalla marjanpoimijoilla Ukrainasta, mutta tällä hetkellä ihmeellisen nousun tehnyt Viro tarvitsee itse osaajansa ja ahkeroinnilla Suomessa  ei enää ole sijaa. Sosiaaliset tuet ja helpon rahan muutkin keinot ovat veltostuttaneet yhteiskuntamme.
Taitavat lääkärit, etenkin guruiksi nousseet kirurgit uskovat ja luottavat vielä rikastuvansa kättensä työllä ja työpäiväänsä jatkamalla, pitkillä työvuoroillaan.  He ovat esimerkillään saaneet avustajakunnan yrittämään elintasonsa kohentamista yhteiskunnan varoilla toimivissa yhteisöissään ja herättäneet toivottaman kilpailun kaikissa palkallaan pyristelevissä pienipalkkaisten joukossa.
 
Helpon rahan keinot näyttävät kuitenkin löytyvän tavallselle kansalle Kelan luukun lisäksi ainoastaan urheilun saralta huomaamatta, että menestyvät yksilöt löytyvät yleensä matalan elintason maista, suurista joukoista, joissa jotkut yksilöt ovat olleet valmiita raatamaan mielettömästi ja itseään rasittamalla nousemaan tähdiksi, joilla on satumaiset tulot.