Nokian kännykkä

 Nokian kännykkä

Ikääntyvän viimeisin side ulkopuolisiin on yhä useammalle yhdeksänkymmenluvun peruspuhelin, jotkut osaavat jopa käyttää tekstiviestiä. Kymmenisen vuotta sitten luin Elisan yleisohjeen myyjilleen. Se kuului muistini mukaan:”on tarkistettava yli 67-vuotiaan ostos uudesta liittymästä hänen lapsiltaan” Jostain syystä Elisa poisti säännön, jonka URL-osoitetta pitkään säilytin osoitelistallani. Uuden liittymän mukana tuli kylkiäisenä usein myös puhelin, joka liittymän ostajalle oli yllätys. Otsikon Nokia kuvaa, että ikääntyvä halusi samanlaisen peruspuhelimen, jota osasi käyttää.
Kohtalokas valinta oli luopuminen omasta tahdostaan tietotekniikan seuraamisesta usein kuulemallani verukkeella. En tarvitse sitä enää, kun olen jo eläkkeellä.
Päätös tietotekniikasta luopumisesta on aina kohtalokasta. Seuraukset näkyvät asianomaisen elämässä kaikissa hänen arkisissa toimissaan. Hän joutuu turvautumaan lapsiinsa tai harvenevaan joukkoon tuttaviaan saadakseen palvelua käteisen nostamisesta terveyspalveluiden tilaamiseen. Riippuvuus ulkopuolisista tuhoaa vähitellen itsetunnon ja muuttaa useimmat persoonaltaan vieraiksi, puhumattakaan vaikutuksesta säilyttää kontaktit entiseen ystävä-ja tuttavapiiriin.
Päinvastaisesta tapauksesta käy esimerkkinä Annu, joka alkoi maksaa jopa vihannesostoksensa valistuneelta torikauppiaaltaan ojentamalla Applewatchinsa maksupäätteelle. Vieläkin näkee, kuinka sävähdyttävä muutos tapahtuu nuoren myyjän käyttäytymisessä tätä ICT-tekniikan saavutusta käyttävää iäkästä ostajaa kohtaan.