 |
| Anton aarreaitassaan |
Mökkinä kaksi peräkkäistä ”komeroa”, ilman mitään lattiaa, avotakka oli ja savupiippu ylellisyytenä.
Parannusta oli silti entiseen, korkkitammen siimekseen rojuilla verhottuun nukkumissuojaan.
 |
| Talostaan Hildan lapsipuolten karkoittamat korkkitammen hökkelissään |
Omistajan viiden kilowatin sulake riitti vanhan Nokian television ja yhden valaisinlampun tehoksi.
Hilda oli juuri kuollut, voimat ehtyivät yli yhdeksänkymmentä vuotiaalta Antonilta.
Työkalu, kuokka ei ollut oma, se piti palauttaa omistajalle, Hämäläiselle ja kertoa, ettei jatka enää.
Ennenkuin taas 20.kerran lähdimme matkaan kohti Portugalia syyskuussa 2018, Annu näki unessa selkeästi Antonin asemalla mustassa puvussa halaamassa häntä, sydämeen käyvästi.
Edes hautapaikkaa emme etsinnöissämme löytäneet, emme Hildankaan.
Lukea, saati kirjoittaa Anton ei osannut, pienen kansaneläkkeensä hän oli tottunut nostamaan postista kuittaamalla etusormensa jäljellä.
 |
| Siestalla auringon lämmössä uuden majansa edustalla |
 |
| Antonin hauta lienee joku noista numerolla merkityistä kummuista aidan vieressä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti