Uhat ovat todellisia

 
Uhat ovat todellisia
Helmikuussa 1944  Neuvostoliiton 700 pommikonetta pudottivat pomminsa Helsinkiin. Ilmatorjunta käytti magnesiumia luodeissaan valaisemaan taivasta ja harhautti osan koneista pudottamaan pomminsa metsään,  metsiin oli myös sytytetty nuotioita samassa tarkoituksessa.
Kertsin sillan räjähdykset saivat Putinin pyrkimään vastarinnan tukahduttamiseen kahdeksallakymmenellä ohjuksella Ukrainan asuinrakennuksiin. Samoin kuin Suomessa, siviilien pommitukset vain lujittivat ihmisten mieliä vastustaa raakalaismaisia tekoja.

Valvontakomissio tuli rauhanteon jälkeen innokkaana näkemään tuhottua pääkaupunkiamme ja todellakin, vieläkin näkyy Suomen pankin edustalla graniittipaasi, jossa on pommin tekemiä koloja.

Sain olla kerran kymmenvuotiaana mukana tätini luona Pengertiellä, Kalliossa, kun sireenien soidessa kiiruhdimme pommisuojaan. Lapsen mielestä se oli vain jännää ja muistan kanssaihmistemme suhtautuvan sangen jokapäiväisesti suojaan menoon. Ihmisen mieli on kummallinen, kaikkeen tottuu niinkuin tämänpäiväiseen sosiaali- ja terveysministeriön kehoitukseen hankkia apteekista joditabletteja. Eihän radioaktiivisen jodin ioni ole kuin piskuinen lisä todelliseen vaaraan ydinräjähdyksen seurauksena.