Rauhan tilassa tasavallan presidentiksi sopisi hyvinkin viihdyttäjä, kansainvälinen ja kielitaitoinen parkettien partaveitsi. Presidentillä ei ole juurikaan todellista päätäntävaltaa paitsi jossain nimitysasioissa sekä oikeus armahtaa vankeudesta. Kansan syvien rivien omantunnon vahtina hän on kuitenkin edelleenkin käsittämättömän dominoiva tiennäyttäjä ja tuntojen ohjaaja. Käsitykseni perustuvat aina syksyyn 1939, kun evakkojunan härkävaunusta pääsin vihdoin nukkumaan Kurikan sukulaisten peräkamarin lattialle. Sotimisen loputtua oli rauhansopimuksen takaajaksi valittava Mannerheim. Nyt eletään jo kansainvälisissä suhteissa uutta maailman sotaa enteilevän levottomuuden ja neuvottomuuden ajassa.
Mielikuvilla ja vertailulla on mahdollisuus ennustaa kansan enemmistön lopullinen valinta. Uskon sen vuoksi kansan enemmistön viisauteen ja valitsevan vaihtoehdoista “Erkki Liikanen” vai “Mannerheim”, varmuuden vuoksi “Mannerheimin”. Mielikuvaani marsalkasta täydentävät Risto Ryti, Väinö Tanner ja K. J. Ståhlberg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti