Ilosen sain kun hullun nain

 ”Ilosen sain, kun hullun nain”

Tämä  Erkki Tantun piirrokseen liittyvä sananparsi on saanut uuden sisällön ikääntyesssäni. Vanhempi isäntämies seuraa piirroksessa tuvan permannolla hihhuloivaa emäntäänsä. Onko luonnon tarkoituksenmukaisuutta, että vanhenevan verenkierto aivoissa heikkenee ensimmäisenä, vasculaarisista syistä tai alzheimerin sairauden, aivosolujen kadon vuoksi.
Monet tulevat iloisiksi, lapseksi jälleen, monet kuitenkin itkuisiksi, katkeriksi ja jopa raivoaviksi.
Kenen elämä on helpompaa viimeisinä vuosinaan, edellä mainittujen vai sellaisten, joiden äly ja harkintakyky säilyy loppuun asti. Äitini kuului jälkimmäisiin ja vielä vähän ennen loppuaan hän kuiskasi minulle  riipaisevan kysymyksen, ”eikö enää voi tehdä mitään”.

Sitä ennen hän ja niin moni on saanut kokea, miten nuoret, ennen muuta lääkärit ja hoitajat ovat luokitelleet heidät hoidon suhteen vähemmän etuoikeutettuihin, pian kuitenkin kuolevien joukkoon. Hoidon tarpeen ratkaisee demokraattisesti Hyvinvointiyksiköt. Kaikki hoidetaan, valkoiset ensin, sitten myös negrut.

Jos olet niitä vähemmän iloisia ja saat vaikka raivokohtauksia, niin hoito on morfiinijohdannaisia kasvavin annoksin, seuraa kakeksia, elintoimintosi heikkenevät analgeettienkin annostelun vuoksi syömättömyydestä liikkumattomuuteen ja loppu koittaa elimistön heikoimman kohdan lopullisesti ratkettua.

 Yksi vähemmän yhä runsastuvasta vanhusten joukosta.

Puistosairaalan sähköjäniksen tavoittelua

 Suun syöpäleikkauksessa oli leukaluusta kohta korvattu lapaluusta otetulla siirteellä, johon piti istuttaa implantit, joiden varaan tultaisiin valmistamaan silta korvaamaan menetetyt hampaat. Suunnitelmista ja toteutuksesta vastasi Puistosairaala, jonka plastiikkakirurgian osasto toimi opetuslaitoksena.
Istuimme varhain aamulla odottamassa vaativan leikkauksen  alkua Annun kanssa, minä leikkausasuisena tukisukkineni ja rannekkeineni, kun jo  säilytyskorissa oleva puhelimeni soi ja hoitaja ilmoittaa, ”resurssipulan vuoksi leikkaus perutaan ja eikun kotiin vaan jonoon odottamaan uutta aikaa”. Sairaalan eristysmääräyksistä johtuen olin tullut kelataxilla, jonka veloitus yksistään oli 400 euron luokkaa.
Ennen tuloa sairaalaaan, se oli moninkertaisesti huolehtinut lääkkeistä, annostuksista, veren ohentamisen keskeyttämisestä, verenkuvasta, covid-kokeesta ja painosta ja lukuisilla tekstiviesteillä ja puhelimitse huolehtinut niiden toteutuksesta. Kotiin lähettämisen yhteydessä tai sen jälkeen ei ole tullut hoito-ohjeita, eikä mitään yhteydenottoa. Biologisen aorttaläpän vuoksi verenohennuslääkkeiden keskeyttäminen voi aiheuttaa aivoinfarktin. Aloitin omasta harkinnasta Eliquesin käytön heti päästyämme Kouvolaan.

Tarkoitettu toimenpide  perustui, pitkän jonotusajan vanhentamaan suunnitelmaan, tavoitteeseen poistaa kaksi etuhammasta, joiden juuret olivat osittain paljaana ja asentaa pari implantia koko leuanpuoliskon purennaksi. 

Puistosairaalan jälkeen olo on kuin Alabaman negrulla. Meillä on ollut tapana koirallekin kertoa odotettavissa olevasta haitasta. Puistosairaalan sanoma oli: "Kotiin ja jonon päähän".

Sähköjänis eli hoitotakuu on karannut ikäisiltäni tavoittamattoman kauas .

On kulunut tasan viikko tapahtumasta. Ainoa ja viimeisin sairaalan merkintä Omakannassa on 19.8. "Näillä arvoilla potilas voi tulla suunnitelluun toimenpiteeseen.
Ane el Abramanovan ohjeen mukaisesti apiksabaanitauko 2 vrk eli viimeinen tabletti su 21.8. illalla."

Harmonia elämän perustana

 

"Kallaves" oli Matti Lehtisen sydämen laulu

Laulaja Matti Lehtisen poikkeuksellisen pitkä elämä päättyi jo 100 vuotta täyttäneenä.  Hänellä oli ihmeellisen monia kosketuksia elämääni. Niistä pyrin kertomaan muistikuvia, joista ei juuri tiedetä. Hänellä oli 40-50 luvulla  Kauhavalla laulukonsertteja, joissa kävimme Halmion Leevin kanssa persoonallista laulua ihailemassa. Seuraava kohtaaminen tapahtui 50-luvun lopulla, kun halusin kehittää lauluani ja sain opetusta hänen Helsingin Kalevankadun asunnossaan. Hänen äänenavauksensa oli korvien  tärykalvojen naksuttelu kurkunpäätä liikuttamalla. Koko äänikanavan piti muodostaa avaran kokonaisuuden. Annun sisaren Marjatan mies Pekka Jalas oli omaksunut tuon äänenmuodostuksen  selvästi kuultavalla tavalla. Muistan hänen korostaneen laulun tekstiä selkeällä artikulaatiolla.

Ihmeellisen sattuman kautta kohtasimme vuonna 56 Porissa, jossa palvelin kokelaana lennostossa. Sain siellä laulun opetusta iäkkäältä laulajattarelta Elbe Nissiseltä. Odottelin tunnin alkua, kun ovi avautui ja ulos astui Matti Lehtinen. Opettajan kertoman mukaan hän oli korjaamassa äänenmuodostustaan palattuaan ulkomaiden esiintymiskierrokseltaan.

Seuraavaan kohtaamiseen kului aikaa ennenkuin Aurora-loosi alkoi valmistella minun astumistani suuriin saappaisiin. Matti Lehtinen oli ollut Laulajana loosin rituaaleissa ja esittänyt Jean Sibeliuksen teoksia Vapaamuurareille. Työtehtäväni päättyivät pääesikunnan toimistopäällikkönä ja erosin vapaamuurareista kuitenkin ennen kuin tehtäväni rituaalimusikin esittäjänä olisi alkanut.

Muistona sydämen sivistys

Anton aarreaitassaan

 Muistona sydämen sivistys

Käymälä puuttui, vain kuokalla kuoppa maahan, jaa ja kaalintaimi ja kasvusto kukoisti.
Mökkinä kaksi peräkkäistä ”komeroa”, ilman mitään lattiaa, avotakka oli ja savupiippu ylellisyytenä.
Parannusta oli silti entiseen, korkkitammen siimekseen rojuilla verhottuun nukkumissuojaan.

 

Talostaan Hildan lapsipuolten karkoittamat korkkitammen hökkelissään

 Omistajan viiden kilowatin sulake riitti vanhan Nokian television ja yhden valaisinlampun tehoksi.
Hilda oli juuri kuollut, voimat ehtyivät yli yhdeksänkymmentä vuotiaalta Antonilta.
Työkalu, kuokka ei ollut oma, se piti palauttaa omistajalle, Hämäläiselle ja kertoa, ettei jatka enää.
Ennenkuin taas 20.kerran  lähdimme matkaan kohti Portugalia syyskuussa 2018, Annu näki unessa selkeästi Antonin asemalla mustassa puvussa halaamassa häntä, sydämeen käyvästi.
Edes hautapaikkaa emme etsinnöissämme löytäneet, emme Hildankaan.
Lukea, saati kirjoittaa Anton ei osannut, pienen kansaneläkkeensä hän oli tottunut nostamaan postista kuittaamalla etusormensa jäljellä.

Siestalla auringon lämmössä uuden majansa edustalla

 

Antonin hauta lienee joku noista numerolla merkityistä kummuista aidan vieressä

Katse palloon

 Karhunkolon tenniskenttä valmistui 34 vuotta sitten räjäytysten ja paperikoneen viiran erottamin kerroksin Saukkolankallion rinteelle, josta teoksessa Kymenlaakson kalliot mainitaan: ”ja sen etelärinteellä on tenniskenttä”. Minulle riittää tällä hetkellä, että päivittäin harjoittelen syöttöä korillisella palloja. 

Korillinen päivittäin

Kuuden päivä sodan ajan kesäkuun alussa 1967 osallistuimme tenniskurssille Vierumäen urheiluopistolla ja niin aina yhdentoista peräkkäisen vuoden aikana. Samanaikainen puolustusvoimain soitto-oppilaiden leirit täydensivät, pienin virvokkein iltojen tunnelmia. Hauskuutta lisäsi puhaltimien virityksen huurtuminen nautitun juoman alkaessa vaikuttaa.
Annusta kehittyi eduskunnan ja Kouvolan naisten tennismestari, joka mestaruus sittemmin siirtyi Tuuli-tyttärellemme.

Kuvan otti Tuuli

Uusi vaihe alkoi Anjalassa, jossa lääkäreinä saimme kutsun pelaamaan ja edustamaan Tampellan tenniskerhoa. Kerho pyrki vaalimaan perinteitä. Eräänä kesän kuumana iltana pelatessani puheenjohtaja Kavo Laurilan kanssa, hän keskeytti pelin huutaen: ”Pue paita päällesi, meillä on englantilaisia vieraita illallisella klubilla”. Illallispaikka sijaitsi tien erottamana, vastapäätä kenttää.
Koko harrastus oli alkanut Kauhavalla aseman kentän kunnostuksella. Siihen aikaan tilasin ja möin alkaville harrastajille osoitteessa Meritullinkatu 3 työskentelevän Räsäsen, tunnetun mailojen virittäjän ja valmistajan kokonaan itsevalmistamia mailoja. Sain aina mainion palvelun tarvitessani uusia luonnonjänteitä, alkuun nylonjänteitä ei vielä tunnettu

Aamuyollä juhannuksena 1953 kello viisi, aseman kentällä Kauhavalla, vastassa Leevi

 

"Tän et tule, perkele"

 

 

 

 

 ”Tän´et tule, perkele”

Näin päättäväinen oli poikasiaan puolustava kirjosieppopariskunta kyyn kiivetessä männyn runkoa pitkin pesäpönttöä kohti. Näytelmä tapahtui Karhunkolon ruokapöydän edessä. Kyy yritti kahdesti kiivetä kohti pesää ja kirjosiepot huökkäsivät ilmasta, syöksyivät kuin syöksypommittajat,Stukat ja nokkivat kyyn päätä, kunnes sen oli luovutettava, tasapainonsa menettäen se putosi maahan.

https://www.youtube.com/watch?v=eex2yV63YDQ
”Tän et tule, perkele”  on syvällä rinnassa. Se on istutettu genomiimme ajalta, jota Topelius kuvaa Välskärin kertomuksissa. Paradoksaalista on, että ukrainalainen armeijakunta tuhottiin Talvisodassa Raatteen tiellä. Nyt suomalaisten auttamishalu Ukrainaa kohtaan on saavuttanut ennennäkemättömän yksimielisyyden
Asenteitamme kuvaa Kymen ilmatorjuntarykmentin ilmatorjuntakanuuna, lienee malliltaan, Sergei, jonka laukaisukahvoissa on Tuuli. Vuosi on 1977.
Mieliä hurmaa tänä päivänä Volodymyr Zelenskyi, komedianäyttelijä, josta Ukrainan presidenttinä on kasvanut koko maailman mielipiteen muokkaaja, Ihailtavalla sitkeydellään hän luo puolustushenkeä päivittäisillä esiintymisillään.

Käsitteestä erisnimeksi

 

 

 Yleisnimikkeestä erisnimeksi

Äidistäni tuli Isoäiti ystäväpiirille, lukijoilleen, vanhoillislestadolaisten siionille ja tietenkin koko suvullemme.
Äitini siskonmiehestä kehittyi käsitteeksi muodostunut Vaari, rakastettu, mutta myös pelätty, poikansa Tapanin asunnosta ei saanut löytyä tyhjääkään olutpulloa, ei edes  sen hajua. Hänen huolehtimisensa taloudellisesti ja henkisesti oli ikimuistoista ja itselleni on jäänyt muistoksi kuittauskirjeitä veloistani pieniä palveluksiani arvostaen. Äidilleni, Isoäidille hän soitti päivittäin hänen viimeiseksi jääneenä vuotenaan.

Vaarin perhettä,  Aune, Tapani, Arto ja Miila, myös Aune Penttalan vanhemmat olivat Miila ja Iisakki

Fammu, fars mor, Ernestine Aejmelaeus os. Thome oli Fammu Kapteeninkadulla, samassa talossa asui myös unohtumaton Taabe, Tabe Slioor ja jolla kadulla käyskentelivät myös kadetti Matti Kosonen ja Erik von Frenkell, toinen hävittäjälentäjä ja toinen kaupunginjohtaja, yhtä rakkastuneina, havannoi Leevi.

Fammu oli Fammu myös Leeville, Leevi Halmiolle asuessaan apteekkarin lesken  luona kortteerissa lakia opiskellessaan.Täysin erilaisina persoonallisuuksina viihtyivät silmin nähden hyvin keskenään. Leevi innostui Fammun luona käyttämään ruotsia, varsinkin lähettäessään minulle tallella olevia pikku viestejä, joita kukaan muu ei osannut oikein tulkita, paitsi minä hänen ystävänään  aina lapsuudesta saakka.  Kihlautumisestaan Leevi lähetti viestin sähkösanomana: "Ett enda privat meddelande. Mennyt mies".

Isänikin oli tavallista laajemmalle piirille Isoisä ja lapsilleni erityisen rakas varhaiseen kuolemaansa saakka. 

Mainitsemani laista Erisnimeä ei voi itselleen valita, se tulee, jos on tullakseen paitsi ehkä Kummisetä DON,  Don Corleone, vain yksi Don kerrallaan koko klaanille.

"Kun tuuli käy heidän ylitsensä ei heitä enää ole, eikä heidän asuinpaikkansa heitä enää tunne" psalmi 103. Näidn esimerkkieni valossa löytyy yksilöitä, joiden muistoa tuuli pyyhkii leppeämmin.

Pyhää maata puolustamaan

 

Lentosotakoulun juhannusjuhlilla vuonna 1956 tarvittavaan talkooväkeen kuuluivat myös varusmiehet ja kadettikurssi. Aattoyön jälkeen olisi kuulunut osallistua aamupalalle. Muuta palvelusta ei ruokailujen lisäksi ollut tiedossa. Suuri osa kurssistamme lntUk-25 käytti tilaisuutta hyväkseen ja jotkut ehtivät puntikselle Helsinkiin ja jopa Kuopioon saakka, itselleni riitti päätyä ongelle Evijärven Ankkurisaareen.

Päivystävänä upseerina toimivalla kadetilla, Hangasjärvellä oli juhannuksen vieton suhteen huono tuuri ja se koitui viiden vuorokauden putkaksi ruokailusta poissaolleille.

Tulimme tämän tapauksen lisäksi syyllisiksi omatekoisista, Kurikan lakkitehtaalta tilaamistani suikista ilmvoimien väriä ja mallia. Minun lisäkseni kaksi kurssitoveriani, lyhenteellä y-v tuntemamme Seppälä ja Tor Nyström lähetimme  kirjeen Israelin lähetystöön Helsinkiin ja ilmottauduimme vapaaehtoisina hävittäjälentäjinä palvelemaan  Pyhän maan puolustamista.

 

Paljon myöhemmin mutta samoissa merkeissä, minä UNDOF:issa, ja  Seppälä UNTSO:n joukoissa osallistuimme lähi-idässä YK:n rauhantuvajoukkoihin . Löysin hänen luovuttamansa plakaatin Itävallan komppanian messistä. Israelin ilmavoimat eivät olleet palveluksiamme tarvinneet.

 

Jostain syystä kapteeni Hirvonen. kurssinjohtaja ei myöntänyt meille oikeutta kurssijuhlan viettoon.