Takinkäännön aikakausi

 Takinkääntämisen aikakausi

Suomen keskustan yhä palvoma Urho Kaleva Kekkonen pakotti sukupolvien ajan suomalaiset nöyristelemään Neuvostoliiton edessä. Vain harvat yksilöt lähinnä Kekkosen ikäiset, kuten Georg C. Ehrnrooth tai jotkut ennen sotia syntyneet yksilöt eivät saastuneet jo äidinmaidossa tuosta kansantaudista. Heidän joukossaan oli sukuni Vaari, Kurikan Polvenkylässä syntynyt, mutta Terijoella vaikuttanut Iisakki Lahtiharju.

Vielä 1975 ollessani Göteborgissa Hälsovårdshögskolanin kurssilla, kauhistelin itsekin kuinka etenkin tanskalaiset herjasivat itäistä naapuriamme. Suomessa ei sellaista kieltä olisi uskallettu käyttää. Omaa saastumistani kuvaa se, että kuulemani puheet olivat minustakin pelottavia. Kuka ensimmäisenä uskaltaa vaatia vuoden 1939 rajojen palauttamista, moldovialaiset vai japanilaiset, tuskin yksikään suomalainen.

Viimeistään kiista rajan sulkemisesta itään osoittaa, ettemme ole päässeet vieläkään eroon tuosta pandemiasta verrattuna Puolaan ja Baltian maihin, joiden kärsimykset olivat toki olleet meihin verrattuna moninkertaiset.
Entiset päämininisterimme Lipponen ja Esko Aho, niin myös Saksan ulkoministeri Scröder astuivat miinaan ja heidän pyristelyään säälittää katsoa, kuten on myös  käynyt presidentti Haloselle, jonka Medvedeviltä saama kissa tuskin kehrää enää tyytyväisenä Tarjan sylin lämmössä.

Taistelu hengistä

 Kaksi naispuolista lakkokenraalia ovat kiihkeässä taistelussa hengistä. Kysymys on työntekijäjärjestöjensä jäsenten hengistä, eli omasta kannatuksestaan sekä tehohoidossa olevien potilaiden kuoleman uhasta. Tällä hetkelläkin siirretään lakon alta kriittisessä tilassa olevia potilaita satojen kilometrien päähän toisiin sairaaloihin.

Tänä aamuna aloitti eduskunta pohtia hallituksen lakiehdotusta kieltää lailla suunnitellut lakot. Enemmistöhallituksen ministerit olivat kaikki lakiehdotusta antamassa, mutta yhden puolueen, nyt jo kahden hallituspuolueen ministerien  eduskuntaryhmät ovat kuitenkin välittömästi ilmoittaneet sitä vastustavansa.

Lakot estävä laki jäi jalkoihin kun Helsingin käräjäoikeus ehätti aamupäivän aikana ratkaisijaksi asettamalla molemmille järjestöille uhkasakkona yhteensä 6 miljoona euroa, mikäli aloittavat maanantaiksi ajoitetut lakkonsa.
Naisvaltaiset järjestöt vaativat näin ollen laittomilla lakoilla jäsenkunnilleen toisia ammattiryhmiä korkeammat palkat.
Järkevä vaatimus olisi ollut sen sijaan parantaa työntekijöitten etuja erilaisilla järjestelyillä ja mikseipä korotuksillakin kohtuuttomissa lisärasitustilanteissa. Kiistan osapuolet ovat jäämässä kiistoineen valtavan inflaation jalkoihin. Inflaatio on syömässä ostovoiman vaadituilta korotuksilta.
Ideologioiltaan ristiriitojen sävyttämällä hallituksella ei ole voimaa hillitä palkkojen ostovoiman sulamista. Tällä hetkellä se näkyy selkeästi euron kurssin huimalla pudotuksella dollariin nähden.

Oman ryhmän ikääntyminen

Vertaaminen oman ryhmän henkiseen kuntoon auttaa löytämään ulospääsyä ikääntymisen merkeistä. Minulle sellaiseksi ryhmäksi on osoittautunut ilmavoimien ohjaajaupseerikurssi, joksi karsiutui tuhatpäisestä joukosta kolmekymmentä samantyyppistä nuorukaista. On oma asiansa kuinka päteviä valintakriteerit olisivat olleet senaikaisissa sotatoimissa hävittäjälentäjinä, mutta heidän erityispiirteensä ovat huvittavan samankaltaisia. Ilkeästi voisi sanoa aika paskiaisia. Muistan yhdestä kurssitapaamisesta kun kaikkia oli kehoitettu tuomaan oma pullon. Yksi meistä ei suostunut tarjoamaan vierustoverille ryyppyä kallisarvoisesta Chivas Regal-pullostaan, hän kun oli tarkoittanut sen vain itselleen.
Tällä hetkellä yhä pienemmälle elossa  olevien joukolle on jäänyt yhteydenpidoksi ilmavoimien vainajien muistopäivänä syyskuun seitsemäntenä, meilinä ilmoittaa,  ettei osallistu alppilentäjien muistotilaisuuteen Hietaniemen kappelin luona, syystä että—-kertoo terveydentilasta.

Monille luokkakokoukset tai opiskeluryhmä tuottavat samankaltaisia elämyksiä, mutta oma vertailuryhmäni ajaa niiden ohi intiimeydessään. Olimme kuin valtava veljesparvi. Eriytymistä tapahtui ammattijakaumisessa, kun yksi kolmasosa valitsi lentäjän uran sijaan arkisemman ammatin.


Helpon rahan ansa

Helpon rahan ansa

Muuttaessamme Kinnulasta Anjalaan 1967 törmäsimme outoon ilmiöön, Myllykosken ja Tampellan palkollisten turtumukseen. Koulutettu sähkömies ei osannut eikä sanonut osaavansa asentaa ylimääräistä pistorasiaa vaikka oli tavallaan kaveri tai ainakin hyvä tuttava. Työvuoro tehtaan valvomossa riitti toimeentuloon ja soi riittävän elintason, niin että vuoron päätyttyä voi lähteä virvelöimään Kymijoen koskille.
Olimme muuttaneet pois kulttuurista, jossa oli monenlaisia taitajia ja halukkaita näyttämään osaamistaan pientä korvausta vastaan, hyvällä itsetunnolla ja ylpeydellä.

Vielä kymmenen vuotta sitten täydensimme vajeen virolaisilla osaajilla ja työhalukkalla marjanpoimijoilla Ukrainasta, mutta tällä hetkellä ihmeellisen nousun tehnyt Viro tarvitsee itse osaajansa ja ahkeroinnilla Suomessa  ei enää ole sijaa. Sosiaaliset tuet ja helpon rahan muutkin keinot ovat veltostuttaneet yhteiskuntamme.
Taitavat lääkärit, etenkin guruiksi nousseet kirurgit uskovat ja luottavat vielä rikastuvansa kättensä työllä ja työpäiväänsä jatkamalla, pitkillä työvuoroillaan.  He ovat esimerkillään saaneet avustajakunnan yrittämään elintasonsa kohentamista yhteiskunnan varoilla toimivissa yhteisöissään ja herättäneet toivottaman kilpailun kaikissa palkallaan pyristelevissä pienipalkkaisten joukossa.
 
Helpon rahan keinot näyttävät kuitenkin löytyvän tavallselle kansalle Kelan luukun lisäksi ainoastaan urheilun saralta huomaamatta, että menestyvät yksilöt löytyvät yleensä matalan elintason maista, suurista joukoista, joissa jotkut yksilöt ovat olleet valmiita raatamaan mielettömästi ja itseään rasittamalla nousemaan tähdiksi, joilla on satumaiset tulot.

 

Nokian kännykkä

 Nokian kännykkä

Ikääntyvän viimeisin side ulkopuolisiin on yhä useammalle yhdeksänkymmenluvun peruspuhelin, jotkut osaavat jopa käyttää tekstiviestiä. Kymmenisen vuotta sitten luin Elisan yleisohjeen myyjilleen. Se kuului muistini mukaan:”on tarkistettava yli 67-vuotiaan ostos uudesta liittymästä hänen lapsiltaan” Jostain syystä Elisa poisti säännön, jonka URL-osoitetta pitkään säilytin osoitelistallani. Uuden liittymän mukana tuli kylkiäisenä usein myös puhelin, joka liittymän ostajalle oli yllätys. Otsikon Nokia kuvaa, että ikääntyvä halusi samanlaisen peruspuhelimen, jota osasi käyttää.
Kohtalokas valinta oli luopuminen omasta tahdostaan tietotekniikan seuraamisesta usein kuulemallani verukkeella. En tarvitse sitä enää, kun olen jo eläkkeellä.
Päätös tietotekniikasta luopumisesta on aina kohtalokasta. Seuraukset näkyvät asianomaisen elämässä kaikissa hänen arkisissa toimissaan. Hän joutuu turvautumaan lapsiinsa tai harvenevaan joukkoon tuttaviaan saadakseen palvelua käteisen nostamisesta terveyspalveluiden tilaamiseen. Riippuvuus ulkopuolisista tuhoaa vähitellen itsetunnon ja muuttaa useimmat persoonaltaan vieraiksi, puhumattakaan vaikutuksesta säilyttää kontaktit entiseen ystävä-ja tuttavapiiriin.
Päinvastaisesta tapauksesta käy esimerkkinä Annu, joka alkoi maksaa jopa vihannesostoksensa valistuneelta torikauppiaaltaan ojentamalla Applewatchinsa maksupäätteelle. Vieläkin näkee, kuinka sävähdyttävä muutos tapahtuu nuoren myyjän käyttäytymisessä tätä ICT-tekniikan saavutusta käyttävää iäkästä ostajaa kohtaan.