Vuoden tapahtumien voi katsoa alkaneen perjantaina kesäkuun 13.päivänä 1980 Istanbulissa, jonne saavuimme alkuillasta Stutgartista noutamallamme S-sarjan mersulla, joka oli Saksan tullikilvillä varustettu ja väriltään vielä Jordanian kuninkaan, Husseinin auton värinen, metallin vihertävä. Huoltoaseman vintiöt johdattivat meidät vihdoin hyväksyttävään hotelliin. Heräsimme kahden aikaan yöstä auton varashälyttimen ulvahduksiin ja totesimme savunhajua, hotellissa paloi. Palossa menehtyi yhdeksän henkeä. Isoäiti näki enteenä meidän olevan palon keskellä.
Lauloimme näitä lauluja tyttöjen kanssa pimeässä yössä, vuorenrinteellä Genetsaretin järven ylllä, kun Jeep "Wrangler"-malli oli hyytytynyt ja odotimme korjaajaa. Golanin kukkuloille johtavalla, tärinää aiheuttavalla tiellä oli kaasuttimeen johtava bensaputki irronnut.
Hotelli, jossa yövyimme
Alhaalla seisova väki viittoili ja huusi meitä hyppäämään. Arno kipusi ensimmäisenä lakanakaköyttä pitkin ja juoksi autollemme, jonka kuljettajanpuoleinen lasi oli rikottu. Damascuksessa teimme pahvista väliaikaiset rekisterikilvet UNP-3333. Tiberiaksessa asuimme talossa, jossa naapuritalon Tiibetin spanieli hurmasi tyttäremme. Kotiin palattuamme UNDOF-palveluvuoden palveluvuoden jälkeen Tuuli ja Päivi vaativat ja saivat hankkia samanrotuisen Mikin, joka eli lähes seitsemäntoista vuotta. Sillä oli yhteinen syntymäpäivä 14.10. Annun kanssa
Hankintamatkalla Suomen pataljoonassa Golanin kukkuloilla
Herkkutarjontaa autiomaassa
Annukin on tullut eduskuntalomalle
Puolimarathon Tel Avivissa, osllistuimme UNDOF:n ryhmänä yhdessä kouvolalaisen Yrjö Vileniuksen kanssa
YK-koulun oppilaita Päivin ja Tuulin pitämässä koulussa
Herra on minun paimeneni -laulu on aina mielessäni kuulunut siihen iltaan Golanin kukkuloilla. Vähän pelottikin pimenevässä illassa keskellä erämaata, avun tulosta ei tiennyt varmaan, mutta siinä seisoessa Jordan joen varrella ja kuunnellessa lauluasi mielen valtasi turva ja rauha: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu; Hän kaitsee minua viheriällä niityllä ja vie minut virvoittavan veden tykö.
Koulukuvassa on Dunnen perheen lapsia, Michael Jn, Alison ja Fiona. Heidän isänsä Michael oli UNTSOssa ja löysin juurin netistä hänen kuolinilmoituksensa https://arcoireland.com/col-mick-dunne-rip/. Minulta löytyy c-kasetilta hänen laulamansa irlantilainen kansanlausu "Oh Danny Boy".
Herra on minun paimeneni -laulu on aina mielessäni kuulunut siihen iltaan Golanin kukkuloilla. Vähän pelottikin pimenevässä illassa keskellä erämaata, avun tulosta ei tiennyt varmaan, mutta siinä seisoessa Jordan joen varrella ja kuunnellessa lauluasi mielen valtasi turva ja rauha: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu; Hän kaitsee minua viheriällä niityllä ja vie minut virvoittavan veden tykö.
VastaaPoistaTunnen samoin ja sen kuulleminen tuo aina rauhan sieluuni.
VastaaPoistaKoulukuvassa on Dunnen perheen lapsia, Michael Jn, Alison ja Fiona. Heidän isänsä Michael oli UNTSOssa ja löysin juurin netistä hänen kuolinilmoituksensa https://arcoireland.com/col-mick-dunne-rip/. Minulta löytyy c-kasetilta hänen laulamansa irlantilainen kansanlausu "Oh Danny Boy".
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/tuuli.toivainen/posts/pfbid02Mdm7ib1TtqkoUWwrRCyHnzfaJWzqb942YK7iiWXZPfCKoVxwKZhokfVPJRpiKWyVl?from_close_friend=1¬if_id=1683418646964985¬if_t=close_friend_activity&ref=notif
VastaaPoista