Ottaessani puhelimitse yhteyttä virallista tunnistusta vaativissa asioissa, joutuu yleensä antamaan henkilötunnuksen, joka myös varmentaa kuulijalle ikäni. Aloittamalla yhteydenoton henkilötunnuksella useimmat kontaktit ovat harjaantuneet tulkitsemaan sen ikäilmoituksena ja omalla kohdallani yhdeksänkymppisen ilmoituksena: Minua ei tarvitse ottaa ihan todesta, koska olen jo ikäni perusteella kuitenkin vähän vanhuuden höperö. Minun tapauksessani tuota käsitystä tukee vielä leukakirurgian tuloksena seurannut häiriö äänen käytössä. Lauluopintojeni vuoksi pystyn äänen muodostuksen keinoin peittämään osan vaikeudestani, mutten kuitenkaan yllä entiseen soinnikkuuteen, jolla olen voinut tehostaa puheeni vaikutusta kuulijaan.
Erityisesti asioidessani tietokoneen käyttöä vaativissa asioissa kuulija antaa nopeasti vaikutelman epäluuloistaan, ellen välittömästi ja nokkeluutta vaativalla tavalla saa häntä vakuuttuneeksi teknisestä osaamisestani.
Monet ovat laillani kokeneet , että vanhuksista, myös vanhasta koirasta tulee viimeisinä vuosinaan ällistyttävän ymmärtäväisiä. Ylimielisyyden särmät ovat pehmenneet. He ja ne ovat oppineet ymmärtäväisesti suhtautumaan nuorten itsetietoisuuteen ja nopeisiin johtopäätöksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti