Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Monchiquessa ei kirkonmenoja lukuunottamatta vietetty joulua. Antonio ja Hilda katsoivat alkuun ihmeissään kaikkea hössötystämme joulun merkeissä. Sama koski koko portugalilaista elämää, ei markkinahumua, jouluvaloja eikä joulumusiikkia kauppakeskuksissa. EU:n rahoittamat yhteydenpitoa helpottavat moottoritiet olivat vielä rakentamatta. Muutos yhteiseurooppalaiselle tasolle tapahtui melko nopeasti vuosi vuodelta. Kaupanteon vaatimuksia oli paras seurata. Hilda ja Antonio halusivat myös parin vuoden jälkeen osallistua ja tarjosivat Annulle ja minulle bakaljauta, lipeäkalaa pienessä majassansa, avotulen loisteessa. Sannin piirros oli joulukorttimme sinettinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti