Periks ei anneta

Juha Väätäinen oli perustamassa 70-luvulla Anjalan sporttiklubia, joka pian sai kansalta nimen, Wiskisiepot. Sen sporttimestarina kirjoitin SUL:n ensimmäiseen numeroon hölkkäohjeenani olevan: “Vaikka kuinka hiljaa, muttei yhtään kävelyaskelta”. Silloin sujui tuhat metriä, vielä nelikymppisenä, alle kolmen minuutin kolme vuotta peräkkäin. Tänä päivänä ohje on ollut pakko muuttaa. Sydän ei siedä vauhtia ja lonkat eivät kipeytymättä maleksimista. Niinpä on käveltävä reippaasti kunnes on seisahdettava, hengitettävä nenän kautta sisään, pidätettävä neljään laskien henkeä. Puhallettava suun kautta ulos ja näin neljästi. Säälivien katseiden välttämiseksi on katsottava ympärilleen, ettei kukaan ole taukoja ihmettelemässä. Urhoollinen pitää olla, niin kauan kun henki pihisee.