Runsastuneilla katsastusasemilla on pulaa asiakkaista

Runsastuneilla katsastusasemilla on pulaa asiakkaista Vein Kouvolassa nelivetoisen premium-autoni määräaikaiskatsastusta varten tunnetun perheyrityksen huoltokorjaamoon, joka oli saanut automerkkini valtuutukset, muttei itse myynyt tätä merkkiä. Oletan, että kyseinen huoltomies oli saanut myös merkkikohtaista koulutusta ja valtuuksia. Auto oli seissyt ajamatta talven takia kolme kuukautta ja niinpä huoltomies totesi levyjarrujen levyissä ruostetta. Minulle hänen esimiehensä totesi johtopäätöksenään, että jarrulevyt olivat vääntyneet ja ruosteessa ja ne on uusittava, enkä “missään nimessä saa mennä katsastukseen ennen levyjen vaihtoa”. Jarrut tulisivat vääntymisten vuoksi täristämään pahasti. Ensin on vaihdettava etupyörien levyt ja sitten myös takalevyt. Kerroin epäileväni koko vaihtamisen tarvetta. Pyysin silti viemään katsastettavaksi ja niinpä huoltomies vei auton saman tien, eli eilen, kadun toisella puolella sijaitsevalle katsastusasemalle, joka vahvisti huollon kertomuksen :”Jarrulevyt on vaihdettava”. Jarrulevyjen vaihto sovittiin tapahtuvaksi viimeisenä katsastuspäivänä 3.3.2023 eli ensi perjantaina. Tänään ajoin kymmeniä vuosia käyttämällemme A-katsastusasemalle, joka katsasti auton kahden katsastusmiehen toimesta seuraavaan määrä-aikaan eli 3.3.2025 saakka. Peruutin tekstiviestillä huoltokorjaamosta varaamani jarrulevyjen vaihdon.

En själ kan han ej fånga in

 “Men spindeln han spinner så arg i sitt sinn' - en själ kan han ej fånga in. Den själen går fri genom tidernas varv från hjälte till hjälte i arv.” Tyttäremme Tuulin koostama video ja Sibeliuksen säveltämä laulu kuvaa ikuista uhkaa, joka on vuosisatojen ajan piinannut Suomen kansaa. https://youtu.be/8TfknvCgMa8 Professori, pianotaiteilija Maija-Liisa Pohjola säesti minua, Anna-Kaarina Vähäpassi voitti tasokkaan pianonsoiton alle 17-vuotiaitten sarjassa. Sibeliuksen Ristilukki on vaativa laulu niin laulajalle kuin säestäjällekin, niinpä laulusta ei jaettu ensimmäistä palkintoa. Tulkinta vaati puolen vuosisadan kypsymistä. Tällä kertaa säestäjänä pianotaitaja Pekka Ainali.

Periks ei anneta

Juha Väätäinen oli perustamassa 70-luvulla Anjalan sporttiklubia, joka pian sai kansalta nimen, Wiskisiepot. Sen sporttimestarina kirjoitin SUL:n ensimmäiseen numeroon hölkkäohjeenani olevan: “Vaikka kuinka hiljaa, muttei yhtään kävelyaskelta”. Silloin sujui tuhat metriä, vielä nelikymppisenä, alle kolmen minuutin kolme vuotta peräkkäin. Tänä päivänä ohje on ollut pakko muuttaa. Sydän ei siedä vauhtia ja lonkat eivät kipeytymättä maleksimista. Niinpä on käveltävä reippaasti kunnes on seisahdettava, hengitettävä nenän kautta sisään, pidätettävä neljään laskien henkeä. Puhallettava suun kautta ulos ja näin neljästi. Säälivien katseiden välttämiseksi on katsottava ympärilleen, ettei kukaan ole taukoja ihmettelemässä. Urhoollinen pitää olla, niin kauan kun henki pihisee.