 |
| Äitini äidin, Eeva Taskisen koti Terijoella |
Vanhat rajat palautettava
Finlandisierungin, suomettumisen seurauksena tämä nykyinen työelämässä vaikuttava sukupolvi ei osaa suhtautua asiallisesti Karjalan palauttamiseen. Lähtökohtana tulisi olla, että Ukrainan sodan päättyessä ja uuden maailman järjestyksen muotoutuessa olisimme tiukkoja ja ilman varauksia geopoliittisen sijaintimme vuoksi vaatisimme rajojen palauttamista vuoden 1939 rajoihin. Putin ennakoi jo tilannetta syyttämällä natseiksi niitä suomalaisia, jotka ajattelevatkin Karjalan, Sallan alueen ja Petsamon palauttamista.
Varauksia on esitetty etenkin sen vuoksi, että Karjalassa asuu nykyään 350.000 venäläistä. Miten tulisi toimia heidän suhteensa. Mitä oikeuksia on entisillä omistajilla eli lähinnä meillä jälkeläisillä menetettyihin omistuksiinsa. Muodollisestihan Talvisodan jälkeisillä korvauksilla, nykyrahassa yhteensä vajaat 3 miljardia, osittain valtion obligatioina, pyrittiin korvaamaan näitä menetyksiä. Nyt tiedämme kuinka valtava inflaatio sodan jälkeen, painokoneiden jauhaessa seteleitä, vei näiden vaatimattomiksi jääneiden korvausten arvon.
Suomi ei ole ainoa maa, jonka täytyy ratkaista suhtautumisensa menetettyihin maa-alueisiinsa, eikä ainoa maa, jossa asuisi osin pakosta siirrettyjä neuvostoliittolaisia. Ajatellaanpa vaikka Baltian maita Viroa, Liettuaa ja etenkin Latviaa, joissa kaikissa on suuri määrä venäläisiä. Omanlaisensa sulatusuuni on myös Israel, joka kotiuttaa edelleenkin kaikki maahan pyrkivät juutalaiset, suurelta osin venäläisiä, edellyttäen kuitenkin kaikilta hebrean kielen omaksumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti