Tiedän, etten tiedä

Tiedän, etten tiedä Tunnen kuuluvani niihin, jotka kuten tasavallan presidentti Niinistö tänään sanoi, “eivät tiedä, etteivät tiedä,”nimittäin tässä tapauksessa, sunnuntain vaalien tulosta. Niinpä voin sanoa vain, että valitsin kokoomuksen ennakkoäänestyksessäni, vaikka tällä kertaa yhä kasvaneella epäluulolla. Takana ovat äskettäiset tapaukset, kun kokoomus heitti persuille edustajansa Helsingissä biodet-tyyppisillä perusteilla ja kun kokoomus ilman yhtään vastalausetta otti vastaan tiedon europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen äänestyksestä energiakannaksi, jota hänen lisäkseen kannattivat vain vihervasemmistolaiset edustajat. Kokoomus on ollut mukanani äidinmaidosta alkaen käytännössä ajamassa monenlaisia kannanottoja alusta asti johdonmukaisesti ilman poikkeuksia ydinenergiasta, ilmastonmuutoksesta henkisiin ja hengellisiin kokonaisuuksiin. Vaimoni kanssa olimme mukana vuonna 1954 esiintymässä Rihtniemen ja Hetemäen vaalikiertueella laulu- ja soittoesityksillämme ja Anna-Kaarina työskenteli aatteitamme edistäen eduskunnassa kuudentoista vuoden ajan. Kun nyt kuuntelee puolueiden puheenjohtajien vaalipuheita, niin pintaan nousee ajatusten ja ohjelmiensa johdonmukaisuudessa ja selkeydessä ainoana Riikka Purra. Sanon tämän nyt ennen sunnuntain vaaleja, koska pelkäänpä silloin monien saavan rykimisen aihetta ennenkuin saavat suustaan sanaakaan. Tätä mieltä uskallan olla, vaikka kuulunkin mainitsemaani ryhmään, “joka ei tiedä, ettei tiedä”.

Eutanasia vai oikeus elää

Eutanasia vai oikeus elää Eutanasiaa eli kuoleman avustamista tapahtuu joka päivä ilman laillistamistakin. Vanhan ihmisen keinot huolehtia saamiensa lääkkeiden nauttimisesta vähenevät ja tapahtuu erehdyksiä, jotka jossain vaiheessa voivat johtaa laitoshoitoon. Siinä yhteydessä on monilla kipujen, unettomuuden ja levottomuuden vuoksi tarjolla rauhoittavia ja kipuja vähentäviä lääkkeitä, usein riippuvuuteen johtavia morfiinijohdannaisia. Siitä seuraa kierre, jossa tyypillistä on ruokahalun puute ja kipuja poistavien lääkkeiden lisääntyvät annokset. Laitoksissa on kiire saada tietyssä ajassa potilas ruokittua, mikä monasti keskeyttää ruoan tarjoamisen ennenkuin potilas on riittävän ravittu. Seurauksena on aliravitsemus , joka johtaa hitaasti enenevään nääntymiseen, kakeksiaan. Potilas kuolee lopulta aliravitsemukseen, nälkäkuolemaan, ilman nälän tunnetta. Mikäli eutanasia laillistettaisiin, niin kerrottu menettely yleistyisi ja seuraisi vaikeasti kontrolloitavissa oleva menetelmä lopettaa elämä kunkin hoitolaitoksen tai hoidosta vastaavan henkilön päätöksillä. Oikeus elämän jatkumiseen jäisi monessa tapauksessa ainoastaan vanhan ihmisen itsensä varaan, jolloin annetttu lääkitys heikentää ratkaisevasti hänen osallistumistaan päätöksentekoon. Omainen voisi silloin olla hereillä ja tilapäisesti heikommassa kunnossa olevan puolesta huolehtia sairaan oman tahdon noudattamista niitä vastaan, jotka haluaisivat hoidon tapahtuvan ns. yleisen edun linjauksilla.