perjantai 30. joulukuuta 2022

Elämää ilman valtion opintotukia

50 vuotta 2012 kultahääpäivänä

 
Elämää ilman valtion opintotukia
Tänään 66. hääpäivänämme palaavat ajatukset aikaan, jolloin vihkimisen jälkeen asetuimme asumaan vuokralle Ullanlinnankatu 1:n yksiöön. Samassa portaikossa asui Tove, joka tapasi ystäväänsä Tuulikkia käymällä vintin kautta toiseen rappuun.
Itse olin pultannut yhteen kaksi hetekaa, jotka toimivat päivällä sohvana ja yöllä parivuoteena. Annu oli jo päässyt opiskelemaan hammaslääketieteelliseen ja itse Yhdyspankin Hakaniemen konttorin harjoittelijaksi. Varattomina emme voineet ajatellakaan, että  olisin samanaikaisesti voinut aloittaa opintojani. Annun opintolainojen saamiseksi kävimme kumartelemassa varakkaille sukulaisille, joista sitten joku hyödynsi riskinottoaan takaajana hoidattamalla hammaskalustonsa Annulla hänen toimiessaan kouluhammaslääkärinä Kurikassa. Vanhempani myivät Evijärven Ankkurisaaren mökkeineen avustuksena meidän taloudellisiin vaikeuksiimme.
Kuuluin Yhdyspankin kamerakerhoon, josta lainaamallani laadukkaalla Paillard Bolex 8mm:n kaitafimikameralla otettuja filmejä on säilynyt digitoituina katseltavana. Keittiökomerossa saatoin kehitellä ja suurentaa mustavalkoisia valokuvia Terijoelta, ajalta ennen sotia.
Lauluharjoittelua koetin myös ylläpitää käymällä laulutunneilla Matti Lehtisen Kalevankadun asunnossa. Hänen opetusmetodinaan oli kurkun röörien avaaminen naksuttamalla korvan tärykalvoja kurkunpään liikuttelulla, siten että Eystakin putket avautuisivat. Monet hänen entisistä oppilaistaan ovat tunnistettavissa tästä tavasta sijoittaa äänensä.
Lisätuloja sain myös käymällä aamuvarhain Eteläsataman nimenhuudossa  tullakseni valituksi lastaukseen sen päivän ajaksi. Nurmisen varustamon tsuppariksi onnistuin pääsemään, koska minulla oli ajokortti, joten saatoin kuljettaa lähetyksiä pyörän lisäksi Pobedalla. Lähettijoukossamme oli myös Jukka Sipilä (Käpy selän alla).
Iisakki-sedältä, Vaarilta ja Miila-kummilta häälahjaksi saamiamme hopeita veimme panttilainakonttoriin, jotta saimme savustettuja sianluita maukkaaseen soppaan.
Noilla häälahjalusikoilla söimme tänä aamuna “makeaa soppaa”, sekahedelmäkeittoa.

torstai 1. joulukuuta 2022

Håll dig färdig


 




”Håll dig färdig”
Itsenäisyyspäivän kynnyksellä palaa joka vuosi mieleeni talvi 1967, jolloin olimme muuttaneet Anjalaan ja sain kutsun laulaa kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Aikaa ei ollut harjoitella mitään uutta ja valinnan täytyi kohdistua tilaisuuteen sopivaan lauluun. Sibeliusta siis ja valitsin kohtalokkaasti ”Kom nu hit, död”. Annun isä, Eero rovasti oli kuollut ensimmäiseen infarktiinsa vain kolmea viikkoa aiemmin lähtiessään kiivaasti kävelemään isopappilasta kirkolle. Syksyllä hän oli jäähyväisinä saanut Haminassa vastaanottaa Säkkijärven siirtolaisseurakunnan laulutervehdyksenä:  ”Eipä koskaan Herran kansa ainiaaksi erkane”.

Päivää ennen juhlaa eli 5.päivänä joulukuuta sain puhelinsoiton äidiltäni: ”Isä on kuollut”. Hän oli nukkunut pois keinutuolissa istuessaan, sairastamatta päivääkään.

”Mång trogen har dött, men ingen dock,
så värdig” Laulun sanat Carl August Hagberg

https://youtu.be/Y9g4LYzQB4k

Molempien isät olivat olleet perusterveitä ja eläkevuodet vielä saavuttamatta ja edessäpäin.